SYKSY 1944 - SUUREN MURROKSEN AIKA

Tiedostusvälineissä on seurattu kesän 1944 jatkosodan torjuntataistelujen vaiheita reaaliajassa syyskuun alun aselepoon ja välirauhan solmimiseen 19.9. saakka. Tämä on herättänyt myös sodanjälkeisten sukupolvien keskuudessa suurta kiinnostusta maamme kohtalonvaiheisiin 60 vuotta sitten. Vuosi 1944 ei ollut vain jatkosodan päättymisvuosi, se oli myös suuren suomalaisen demokratisoitumisprosessin alkamisvuosi.

Syksyn 1944 poliittinen murros

Aselepoa ja välirauhansopimusta seurasi Suomessa syksyllä 1944 poliittisten tapahtumien ja kansalaisyhteiskunnan muutosten murros, jollaista nykyihmisen on vaikeaa käsittää. Hämmästyttävää näin jälkikäteen arvioiden oli suurten muutosten tapahtuminen rauhanomaisesti, vaikka voisi helposti kuvitella, että tapahtumat olisivat lähteneet kulkemaan keskinäisen kaunan ja koston tielle, olihan kansalaissodasta kulunut vasta runsas neljännesvuosisata. Demokraattinen murros sujui kuitenkin yllättävän rauhallisesti.

Välirauhan solmimisen jälkeen Suomea ja sen kansaa yhdistivät suuret, yhteiset tehtävät. Ensimmäiseksi oli saksalaiset joukot poistettava maasta. Saksalaiset eivät lähteneet Suomesta vapaaehtoisesti ja presidentti C.G.E. Mannerheim antoi 1.10. käskyn Pohjois-Suomen vapauttamisesta entisistä aseveljistä. Sodan syttyessä saksalaiset tuhosivat Lappia niin paljon kuin pystyivät. Tämä yhdisti kansaa vielä yhteen sotaponnistukseen. Aseveljistä tuli viholliset. Toisena suurena tehtävänä oli luovutettujen alueiden siirtoväen asuttaminen, mikä oli suuri kansallinen ponnistus. Lisäksi käynnistyi sotakorvausten maksaminen, joka oli sekin suuri kaikkia koskeva ponnistus.Heti vuonna 1944 alkoivat Suomessa suuret poliittiset ja hallinnolliset muutokset:

• Välirauhansopimuksen hyväksyminen eduskunnassa ja sen toimeenpanon aloittaminen 23.9.
  
• Välirauhansopimukseen liittyen rauhanopposition ja muiden poliittisten vankien vapautuspäätös 23.9., jota seurasi noin 600 ihmisen vapautuminen turvasäilöistä ja vankiloista syys-lokakuun aikana
  
• kiellettyinä olleiden vasemmistolaisten ja demokraattisten järjestöjen toimintaoikeuksien palauttaminen, joka johti vuodesta 1918 kiellettynä ja maanalaisena toimineen Suomen Kommunistisen Puolueen nousemiseen julkisuuteen ja laillistamiseen lokakuun puolivälissä. SKP järjesti ensimmäisen suuren tapahtuman Helsingin Messuhallissa 30.-31.10.
  
• Uusi poliittinen järjestö SKDL (Suomen Kansan Demokraattinen Liitto) perustettiin 29.10. yhdistämään kommunisteja, vasemmistolaisia sotapolitiikkaan tyytymättömiä sosialidemokraatteja ja maaseudun pienviljelijäväestöä.
  
• Suomi-Neuvostoliitto-Seura perustettiin 15.10.
  
• Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton (SDNL) ensimmäinen osasto perustettiin 30.10.1944 Tampereella. Itse liitto perustettiin virallisesti 31.12.1944 Helsingin työväentalolla.

Poliittisella areenalla syksyn 1944 tapahtumat kulminoituivat 17. marraskuuta Juho-Kusti Paasikiven hallituksen nimittämiseen, joka edusti uutta suuntausta ulko- ja sisäpolitiikassa. Syksyllä 1944 poliittiselle näyttämölle astuivat päärooleihin sellaiset henkilöt, jotka kykenivät asettamaan suuret kansalliset edut omien välittömien valtapyrkimysten edelle. J.K. Paasikivi, Urho Kekkonen ja Hertta Kuusinen tulivat vuosikymmeniksi uuden aikakauden symboleiksi.

SKP sai myös oman edustuksensa hallitukseen, kun Yrjö Leino pääsi kalkkiviivoilla mukaan. Juuri suurta kansallista yhtenäisyyttä ja Suomen kokonaisedun ymmärtämistä osoitti se, että presidentti Mannerheim taipui nimittämään Paasikiven hallituksen, eikä vanha eduskunta sitä kaatanut. Hallitus sai johtaa maan demokraattisiin eduskuntavaaleihin maaliskuussa 1945, jolloin Euroopan sydämessä vielä riehui maailmansodan loppunäytös. Suomen kansa osoitti maaliskuun 1945 eduskuntavaaleissa tukensa uudelle linjalle. Maalaisliitto, sosialidemokraatit ja kansandemokraatit saivat kaikki noin viisikymmentä paikkaa uuteen eduskuntaan ja alkoi kolmen suuren yhteistyön aika, jolloin maan olot vakiintuivat.

Suomen demokraattisen nuorisoliiton synty

Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton (SDNL), nykyisten Vasemmistonuorten, syntyhetket ajoittuvat nekin syksyn 1944 poliittiseen murrokseen. Vasemmistolaista nuorisotoimintaa ryhdyttiin perustamaan ja organisoimaan lähes samanaikaisesti Helsingissä ja Tampereella.
Marraskuun alussa 1944 helsinkiläinen työläisnuori Anna-Liisa Hyvönen, myöhemmin kansanedustaja ja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, sai kotiinsa kirjelapun, jossa pyydettiin saapumaan viides päivä Itäinen Brahenkatu 11:een. Puolisalaisessa kokouksessa suunniteltiin uuden nuorisojärjestön perustamista.
Hyvönen tiesi mitä odottaa. Ennen sotaa hän oli toiminut sosiaalidemokraattisessa raittiusliikkeessä ja kokouksessa oli tuttuja kasvoja noilta ajoilta. Sodan päätyttyä hän oli heti liittynyt Suomen Kommunistiseen Puolueeseen, liittymispaperissa oli suosittelijana Hertta Kuusisen nimi.
Silti Hyvönen oli kokouksessa ihmeissään. "Luulin tulleeni sosiaalidemokraattien tilaisuuteen, me olisimme halunneet mukaan marxilaiseen toimintaan, mutta perusteilla oli jokin 'demokraattinen nuorisojärjestö'", Hyvönen muistelee.
SKP:n taholta haluttiin peittää avoin punaisuus ja kommunismi yleisdemokraattisen julkikuoren taakse. Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto perustettiin ilman kommunistisia tunnuksia, tarkoituksenaan koota laajoja nuorisojoukkoja toimintaan sotaa ja fasismia vastaan.
Hyvönen sai perustavassa kokouksessa jäsenkirjurin toimen. "Seuraavien viikkojen aikana järjestöön liittyi satamäärin jäseniä ja minä kirjoitin jäsenkirjoja yökaudet töiden ja iltaopiskelun jälkeen".
Tampereella oltiin vieläkin aikaisemmin liikkeellä. Jo kuukausi sodan päättymisen jälkeen oli tehdaskaupungissa perustettu kansandemokraattinen nuoriso-osasto. Osaston puheenjohtajaksi valittiin sodan aikana vastarintatoimintaan osallistunut ja sen takia turvasäilössä istunut suutari Voitto Mikkola.
Itse Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto - SDNL perustettiin uuden vuoden aattona 31.12.1944 Helsingin työväentalolla. Tällöin nuoriso-osastoja oli eri puolilla maata jo viisikymmentä.

Takaisin