Seksuaalipoliittinen asiakirja on hyväksytty Vasemmistonuoret ry:n XXII yhdistyksen varsinaisessa kokouksessa Jyväskylässä 24.-25.5.2003.

VASEMMISTONUORTEN SEKSUAALIPOLIITTINEN ASIAKIRJA

1. Sukupuoli, seksuaalisuus ja seksi

1.1 Sukupuoli

Jako miehiin ja naisiin ei ole vain synnynnäinen, vaan sukupuoleen myös kasvetaan. Sukupuoli jaetaan biologiseen, sosiaaliseen ja psyykkiseen sukupuoleen, mutta missään näistä ei ole vain kahta luokkaa. Kuitenkin yhteiskunta toimii kahden sukupuolen jaon perusteella ja monet yhteiskunnan epäkohdista ovat sukupuolittuneet nimenomaan yksinkertaistavan mies-nais -jaon mukaan.

1.2 Seksuaalisuus

Jokainen ihminen on seksuaalinen ja seksuaalisuus on osa hänen persoonaansa. Seksuaalisuus on ihmisen yksityisasia. Seksuaalinen ja emotionaalinen kiintymys voi kohdistua keneen tahansa sukupuoleen katsomatta.

1.3 Seksi

Seksi on seksuaalisuuden toteuttamista. Seksuaalinen suvaitsevaisuus on myös vapautta valita seksittömyys ja antaa toisten toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan vapaasti, kunhan se ei vahingoita ketään eikä mitään.

2. Tasa-arvo

2.1 Oikeus omaan sukupuoleen

Sukupuoleen ei ainoastaan synnytä, vaan siihen myös kasvatetaan ja kasvetaan. Ihmiselle tulisi antaa jo lapsesta saakka oikeus valita ja ilmaista omaa sukupuolisuuttaan haluamallansa tavalla. Yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa on muutettava niitä käytäntöjä, jotka perustuvat kaavamaiseen sukupuolierotteluun. Aikuisten tulee tukea ja rohkaista lapsia itsensä kuunteluun ja toteuttamiseen. Lasten on saatava olla lapsia.

Yhteiskuntamme mies-nais -jako on usein yksinkertaistava ja väkivaltainenkin. Perinteiset miehen ja naisen roolit ovat liian ahtaat sekä ihmisille, jotka kokevat itsensä miehiksi tai naisiksi että sukupuolten ulkopuolella tai välissä eläville. Ongelmaa eivät aiheuta erilaiset sukupuolet vaan yhteiskunnan asenteet.

Yleistä tietoisuutta transsukupuolisuudesta on lisättävä, jotta tarvittava tuki ja mahdolliset sukupuolenkorjaushoidot olisivat todella kaikkien ulottuvilla. Transsukupuolisuus ja transvestisuus ovat persoonallisuuden osia, eivät häiriöitä. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä tulee kouluttaa kohtaamaan transihmiset tasavertaisina muiden asiakkaiden kanssa.

On rohkaistava ihmisiä toteuttamaan sukupuolista identiteettiään oman tahtonsa mukaan. Ahdasmielisyyttä erilaisia sukupuolisuuksia kohtaan on torjuttava kuten rasismia ja muutakin syrjintää.

2.2 Tasa-arvo yhteiskunnassa

Suomalaisessa yhteiskunnassa sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vieläkään toteutunut. Tasa-arvoinen kansalainen on vapaa valitsemaan sukupuolisuutensa. Ideaaliyhteiskunnassa ihminen on arvokas omana itsenään. Sukupuolittunut sorto ja eriarvoisuus on poistettava.

Työelämän tasa-arvoa koskevia lakeja on säädetty paljon, mutta käytännön vaikutukset jäävät usein heikoksi: työhönottotilanteessa kysellään perhesuunnitelmista ja seksuaaliseen häirintään ei puututa. Uralla eteneminen on usein naisille vaikeampaa kuin miespuolisille kollegoille. Perheenlisäystä suunnittelevaa naista ei usein palkata työsuhteeseen. Naisasialiikkeen jo sata vuotta sitten vaatima samapalkkaisuus on utopiaa: naisen euro on 80 senttiä.

Suomessa vanhemmuus määrittää enemmän äitiä kuin isää. Lasten hoivan ja huoltamisen katsotaan kuuluvan pääasiassa äidille. Isän läsnäoloa ei koeta yhtä tärkeäksi ja tästä johtuvat monet epätasa-arvoiset käytännöt: isät tekevät ylitöitä perheensä kustannuksella, eivätkä työnantajat aina ymmärrä koti-isyyttä. Lastenhuoltajuuskiistoissa isällä on usein huonommat lähtökohdat, eikä vanhemmuuden tunnustaminen ole aina yhtä itsestäänselvä oikeus miehelle kuin naiselle. Isyyden aliarvostus näkyy helposti myös isä-lapsi -suhteessa: jos lapsi kasvatetaan turvaamaan kaikissa asioissaan ensisijaisesti äitiinsä, suhde isään jää etäiseksi. Lastenhoidon kylkiäisenä äidit saavat usein hoitaakseen myös kodin ja tekevät näin kahta työpäivää: yhden töissä, toisen kotona. Vanhemmuudesta koituvat työnantajakustannukset tulee jakaa tasaisesti kaikkien työnantajien kesken verotuksen kautta.

Suuri ongelma on myös sukupuolittunut väkivalta niin kaduilla kuin kodeissakin. Seksuaaliväritteinen huutelu ja nimittely ovat lähes arkipäivää ja kertovat edelleen syvällä olevista negatiivisista asenteista. Vuosittain yli 90 000 naista, ja monia miehiä, joutuu parisuhdeväkivallan uhreiksi, heidän lisäkseen väkivallasta kärsii koko perhe. Samalla on muistettava, ettei lähisuhdeväkivalta rajoitu vain heterosuhteisiin. Perheväkivallan ehkäisy ja hoito on ulotettava myös nais- ja miesparien avuksi. Naisiin kohdistuva väkivalta on nähtävä vakavana yhteiskunnallisena ongelmana, johon on puututtava jo tarhoissa ja kouluissa kasvatuksessa. Miesten todennäköisyys joutua väkivaltaisiin välienselvittelyihin on suurempi. Tapakulttuurissa miehen perinteisen aseman puolustaminen sallii ja suosii väkivaltaa. Väkivallantekijälle on tarjottava apua väkivallasta eroon pääsemiseksi. Väkivallan uhria ei saa koskaan syyllistää.

Syrjäytyminen, alkoholismi ja mielenterveysongelmat koettelevat ankarammin miehiä kuin naisia. Yleisesti naisten sosiaaliset verkostot ovat miehiä paremmat ja ne tukevat sekä turvaavat. Kuitenkin hoivavastuu rajoittaa naisen vapautta enemmän kuin miehen: nainen on velvollinen huolehtimaan toisista ja siksi myös itsestään. Esimerkiksi lastensa tapaamisoikeuksista luistavaa naista paheksutaan enemmän kuin miestä.

Yhteiskunnalliset kasvatusinstituutiomme eivät ole tasa-arvoisia. Pojat menestyvät peruskouluissa tyttöjä heikommin ja saavat näin huonommat lähtökohdat opiskelu- ja työelämään. Kuitenkin myös kouluelämässä pojille sallitaan tyttöjä enemmän vapauksia ja vastuusta luistamista. Armeija on myös epätasa-arvoa lisäävä instituutio: toisille pakollinen ja toisille vapaaehtoinen palvelus ei ole oikeudenmukainen.

Perhepolitiikassa kaikki erilaiset perhetyypit on tehtävä tasa-arvoisiksi. Ei ole mitään syytä pitää heteroydinperhettä parhaana perhemallina. Kaikki perhetyypit ovat yhtä hyviä kasvupaikkoja lapsille, siksi erilaiset perheet tarvitsevat yhtäläisen tuen ja turvan.

3. Seksi

Seksi kuuluu meille kaikille. Seksi ei ole vain imperialistisen mielikuvateollisuuden normiseksiä. Seksuaalinen suvaitsevaisuus ei kuitenkaan tarkoita vain oikeutta harrastaa seksiä. Myös seksittömän elämän valitseminen kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Meillä on oikeus kieltäytyä yhdynnästä ja niin myös stereotyyppisen erotiikka- ja sukupuolikäsityksen kyllästämästä mielikuvateollisuudesta.

3.1 Nuoret ja seksi

Kiinnostus omasta seksuaalisuudesta herää jo varhain. On tärkeää, että valistus seksuaalisuuden kehittymisestä alkaa ala-asteella eikä rajoitu vain seksistä puhumiseen. Valistuksen tulisi kattaa erilaiset sukupuolisuudet ja seksuaaliset suuntautumiset. Seksuaalisuudesta puhuminen ei saa olla tabu kehittyvän nuoren kanssa, ei ainakaan koululaitoksessa.

Nuorille tulee selkeästi kertoa, mitkä ovat heidän oikeutensa ja velvollisuutensa seksin suhteen. On tärkeää painottaa itsemääräämisoikeutta ja toisen kunnioitusta. Nuorille on opetettava, että seksiä harrastetaan vain silloin, kun kummatkin sitä haluavat, eikä partnerin painostuksen takia. Nuorille tulee myös painottaa, ettei seksittömyydessä ole mitään hävettävää.

Seksistä ja seksuaalisuudesta valistaminen onkin yksi koulujen tärkeistä tehtävistä. Nykytilanne on kuitenkin surkea: opetus on puutteellista, seksipainotteista ja yksinkertaistavaa. Opetus voi olla myös suvaitsematonta ja tuomitsevaa. Opetusta antaa usein opettaja, jolla ei ole siihen tarvittavaa pätevyyttä. Kun nuori kokee itsensä erilaiseksi, voi huono ja puutteellinen opetus kasvattaa tuota tunnetta ja edesauttaa eristäytymistä.

Opettajat, jotka kouluissa antavat seksuaaliopetusta tulee kouluttaa tehtävään erikseen. Tieto turvallisesta seksistä ehkäisee sukupuolitauteja ja teiniraskauksia. Opetuksessa pitää myös painottaa, että seksi on positiivinen osa elämää eikä pelkkä mekaaninen suoritus. Monipuolisen opetuksen avulla nuoret oppivat ottamaan vastuuta teoistaan ja huomioimaan muut. Opetuksen tarkoitus ei ole seksin lisääminen, vaan tietojen antaminen nuorelle, jotta tämä voi tehdä päätöksensä tiedon, eikä vain odotusten ja mielikuvien pohjalta. Kouluissa annettavan seksivalistuksen määrää on lisättävä.

Nuorille pitää avoimesti kertoa seksuaalisuuden monimuotoisuudesta. Kaikkia ei saa pakottaa yhteen muottiin, vaan vaihtelevuuden on annettava tulla esiin ja sitä on myös tuettava. Tieto erilaisista seksuaalisuuksista auttaa hyväksymään oman ja muiden moninaisuuden.

Media ja elokuvateollisuus ovat laajalti ottaneet vallan nuorten seksuaalikasvatuksessa. Lehdet ja mainokset ovat täynnä ihannekuvia seksikkäistä ja menestyvistä ihmisistä. Pornon tarjoama kuva seksuaalisuudesta on yksipuolinen. Näistä nuorille tulee pinnallinen ja vieraantunut kuva seksuaalisuudesta ja he alkavat myös esineellistää omaa seksuaalisuuttaan. Opetus osaltaan auttaa nuoria löytämään itsevarman ja myönteisen kuvan omasta itsestään, seksuaalisuudestaan ja seksistä.

3.2 Seksuaalirikokset

Seksi ja seksuaalisuus ovat henkilökohtaisia ja yksilön koko persoonaa koskettavia asioita, joiden edessä olemme kaikki haavoittuvaisia. Vapaassa seksissä kaikki osapuolet ovat mukana täysivaltaisina. Seksiin pakottaminen on rikos.

Lapsi ei ole täysivaltainen eikä tasavertainen. Lapsi luottaa aikuisten ihmisten tukeen ja turvaan. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on törkeä rikos, ennen kaikkea lapsen herkkää kehitystä kohtaan. Seksuaalirikos lasta kohtaan tuhoaa yksilön henkisen kehityksen ja tunne-elämän tai vakavasti hidastaa niitä.

Seksuaalinen häirintä on rikos. Kaikilla tulee olla oikeus päivittäiseen arkeen ilman sukupuolista häirintää ja ahdistelua.

Raiskattu ei ole vapaaehtoinen. Raiskaus on vakava ja äärimmäisen väkivaltainen rikos. Raiskausta ei lievennä uhrin pukeutuminen tai päihtymystila.

Seksirikollisten tuomioita on tarkistettava ylöspäin vastaamaan yleistä rangaistuskäytäntöä ottamalla koko lain sallima rangaistusskaala käyttöön. Vakavissa seksuaalirikoksissa ei pelkkä vankilatuomio kuitenkaan riitä. Raiskauksista tai lasten hyväksikäytöstä tuomituilla on suuri uusimisriski. Siksi näiden rikollisten kohdalla on erityisesti panostettava psykiatriseen hoitoon ja empatiakyvyn kehittämiseen.

3.3 Talous ja seksi

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ruumis on yksilön oma. Kuitenkin yhteiskunnassamme lainsäädäntö sallii seksipalvelujen ostamisen. Prostituutiossa ihminen esineellistetään ja seksistä tulee kaupankäynnin kohde. Prostituution yhdistyminen kapitalistiseen talouteen aiheuttaa vakavia yhteiskunnallisia ongelmia.

Prostituution ongelmat nousevat yhteiskunnasta, jossa turvaverkot eivät kanna. Prostituutioon yhdistyvä rikollisuus on sekin ominaista taloudellisesta kurjuudesta nouseville markkinoille. Yhteiskunnan pitää huolehtia kansalaisistaan siten, että kenenkään ei tarvitse myydä seksiä.

Suomessa prostituution ongelmat näkyvät erityisesti Itä-Euroopasta ja Venäjältä tulleiden naisten kohdalla: yhä useammin he työskentelevät parittajien kontrollissa ja väkivallan uhan alaisina. Globaali kapitalismi on lisännyt entisestään naiskauppaa, johon liittyy ihmisoikeusrikkomuksia ja ylikansallista rikollista toimintaa.

Paras lääke prostituution ongelmiin on yhteiskunta, jossa kaikkien taloudellinen, terveydellinen ja sosiaalinen asema on turvattu. Vasemmistolainen ajattelu lähtee siitä, että yhteiskunnalliset ongelmat ratkaistaan puuttumalla syihin, ei seurauksiin.

Seksiteollisuuden suurimmat ongelmat ovat parituksessa, väkivallassa, pedofiliassa ja huumausaineissa. Nämä kaikki ovat jo kauan olleet laittomia, mutta toistaiseksi viranomaisten kontrolli on saavuttanut ne liian heikosti.

Prostituution ongelmat ovat vakavia, eikä alaa voi jättää nykyiselleen. Laittomuudet ja ihmisarvon loukkaukset on kitkettävä. Viranomaisten resursseja esimerkiksi parituksen poistamiseksi on lisättävä.

Vapaus toteuttaa omaa henkilökohtaista seksuaalisuuttaan on kuitenkin jokaisen perustava oikeus. Itsenäisen prostituution ja pornografian ongelmat ratkaistaan sosiaali-, ei kriminaalipolitiikalla.

Porno on maailman suurimpia teollisuudenaloja ja alati kasvussa. Pornon alueelta löytyy loputtomasti väkivaltaa ja huumausaineongelmia. Pornoteollisuuden luomat yksinkertaistavat mielikuvat kaventavat käsitystämme seksuaalisuudesta. Ihmiskuvaltaan tasa-arvoinen ja voittoa tavoittelematon erotiikka olisi parempi vaihtoehto.

Suomessa sukupuolitauteihin on tarjolla ilmaista ja hyvää hoitoa. Sen sijaan muualla maailmassa miljoonat ihmiset ovat hengenvaarassa erityisesti AIDS-tilanteen vuoksi. Länsimaiden tulisi osallistua koko maailman AIDS-tilanteen hoitoon pakottamalla lääkeyritykset vapauttamaan elintärkeät lääkepatentit.