VASEMMISTONUORTEN SOSIAALI- JA TERVEYSPOLIITTINEN ASIAKIRJA

Sosiaali- ja terveyspoliittinen asiakirja on hyväksytty Vasemmistonuoret ry:n hallituksen kokouksessa Helsingissä 8.-10.4.2005

1. Johdanto

Vasemmistolainen arvomaailma ja ihmiskäsitys perustuvat tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja vapauteen. Nämä arvot eivät kuitenkaan toteudu luonnostaan, vaan niitä on edistettävä poliittisella tahdolla ja yhteistyöllä. Tämä tehtävä on perinteisesti ollut julkisella vallalla. Suomen perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kansalaisten oikeuksista sekä palveluiden saatavuudesta on huolehdittava entistä paremmin. Oikeusvaltion periaatteiden on näyttävä oikeassa elämässä; takaamalla muun muassa esteettömyys, tulkkaus ja muu avustaminen, pystymme turvaamaan ihmisten välisen tasa-arvon. Yhteiskunta voi hyvin ja toimii ainoastaan, jos siinä on paikka meille kaikille.

Hyvinvointivaltio on meille kaikille tärkeä. Ihmiset ovat erilaisia, samoin heidän tarpeensa. Siksi on ollut merkittävää, että valtio on toiminut tasa-arvon edistäjänä ihmisten erilaisista lähtökohdista riippumatta. Hyvinvoinnin edistäminen julkisen vallan toimenpitein tarkoittaa yhteiskunnan toimivuuden ja yksilöiden tarpeiden turvaamista. Hyvään yhteiskuntaan kuuluu se, että kaikki voivat elää ihmisarvoista elämää - sen ei pidä olla kiinni lompakon paksuudesta, perhesuhteista, sukupuolesta tai muistakaan asioista. Yhteiskunnan myöntämiä etuuksia on kehitettävä siten, että tavoitteena on kaikille yhteinen kansalaistulo.

Vasemmistonuorten sosiaali- ja terveyspoliittinen asiakirja lähtee siitä perusajatuksesta, että tukea, apua tai hoivaa tarvitseva on oikeutettu sitä saamaan yhteiskunnalta. Hyvinvointivaltiossa me kaikki olemme sekä etuuksien saajia että järjestelmän turvaajia. Karl Marxin sanoin: Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan. Suomalaisen hyvinvointivaltion palvelut ja tulonsiirrot on tarkoitettu kaikille tarvitseville, ei ainoastaan tietyille ihmisryhmille. Samaan aikaan me kaikki osallistumme järjestelmän kuluihin maksamalla veroja.

Hyvinvointivaltio on vasemmistolaisten voimien aikaansaannos. Toimiva hyvinvointivaltio kaventaa tuloeroja, edistää kansanterveyttä ja vähentää köyhyyttä. Vasemmistolaisten on yhdessä toimittava sen puolesta, että yhteiskunnassamme on jatkossa hyvä elää ilman pelkoa syrjäytetyksi tulemisesta tai turvaverkkojen pettämisestä.

Nykyisestä hyvinvoinnista ei saa tinkiä vaan sitä tulee jatkossa parantaa. Kattavalla ja laadukkaalla sosiaali- ja terveyspolitiikalla luodaan ihmisille sekä turvallisuutta että ennustettavuutta elämän eri vaiheisiin. Sosiaali- ja terveyspolitiikka palvelee parhaiten päämääräänsä, jos siihen on tarvittavat voimavarat ja se on ennaltaehkäisevää. Silloin se on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavaa. Sosiaalipolitiikka tarvitsee pitkäjänteisiä linjauksia ja päätöksiä. Nykyään pysyviin tarpeisiin vastataan liian usein tilapäisillä ratkaisuilla.

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan tulee turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Suurin osa sosiaali- ja terveyspalveluista tuotetaan tai järjestetään kunnissa julkisin verovaroin. Siten turvataan kuntalaisten tasa-arvoisuus. Valtion on pidettävä huoli siitä, että kunnilla on voimavarat ja tarvittavaa liikkumavaraa järjestää palveluita, jotta ihmisten perusoikeudet toteutuvat. Kuntien toiminnan laillisuutta on valvottava ja epäkohtiin on puututtava valtion toimesta.

Julkisten palveluiden kilpailuttaminen, ulkoistaminen ja kaupallistaminen ovat harppauksia epätasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Palveluiden tulee olla kaikkien saatavilla, eivätkä ne saa olla markkinoilta ostettavia tuotteita, joiden käyttäjiä palveluiden tuottajat voivat itse valikoida esimerkiksi korkeilla käyttäjämaksuilla. Sosiaali- ja terveyspalvelut saadaan kannattavammiksi, jos pelkkien lukujen ja tilastoinnin sijaan keskitytään myös siihen, että palveluilla saadaan aikaan tuloksia. Tällöin toistuvat tarpeet vähenevät ja jonot lyhenevät.

Nykyinen tilanne on tukala paitsi palvelujen käyttäjille, myös sosiaali- ja terveysalan työntekijöille, jotka ovat puun ja kuoren välissä, kun voimavarat eivät riitä ihmisten tarpeiden täyttämiseen. Hyvin koulutetun henkilöstön ammatillista osaamista ei voida täysin hyödyntää. Palvelujen ja työn laadun kannalta on tärkeää pitää yllä julkisen sektorin työntekijöiden työkykyä ja parantaa työhyvinvointia.

Hyvinvointivaltio on turvallisen, tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan selkäranka.

2. Hyvinvoivasta lapsesta kasvaa hyvinvoiva aikuinen

Suomalainen yhteiskunta on monin tavoin mukana lapsen elämässä jo hedelmöittymisestä tai adoptiopäätöksestä saakka. Voimme olla ylpeitä maamme kattavasta neuvolajärjestelmästä ja äitiysavustuksesta, tutummin sanottuna äitiyspakkauksesta. Päivähoitojärjestelmä on Suomessa monipuolinen ja kattava. Kaikkien lasten oikeus kunnalliseen päivähoitopaikkaan on lisännyt tasa-arvoa niin pieni- ja suurituloisten kuin sukupuoltenkin välillä. Näistä vasemmiston aikaansaamista suurista parannuksista ei saa luopua. Sen sijaan niitä on kehitettävä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon periaatteiden mukaan.

2.1 Vanhemmuus ei riipu sukupuolesta

Oikeus jäädä äitiyslomalle mahdollistaa vielä syntymättömän lapsen turvallisen kehityksen lisäksi taloudellisen toimeentulon sekä äidin palaamisen työpaikkaansa äitiysloman jälkeen. Isän mukanaoloa lapsen syntymän tai adoption jälkeen niin isyysloman, vanhempainvapaan kuin kotihoidontuenkin osalta tulee kannustaa ja tukea huomattavasti nykyistä enemmän. Vanhempainvapaata tulee pidentää ja osa siitä on nimettävä vain isien käytettäväksi.

Vanhemmuudesta aiheutuvat työnantajakustannukset on jaettava kaikkien työnantajien kesken. Samalla helpotetaan naisten työpaikan saamista ja oikeudenmukaistetaan nais- ja miesvaltaisten alojen välisiä rakenteellisia työnantajamaksujen eroja. Nuoret naiset eivät ole houkuttelevia työntekijöitä, kun työnantajat pelkäävät heidän jäävän äitiyslomalle. Naisella pitää olla oikeus saada lapsi ilman pelkoa työttömäksi jäämisestä. Työnantajamaksujen tasauksella on pyrittävä naisvaltaisten alojen palkkojen nostamiseen.

Isyysvapaan mahdollisuutta on ajallisesti pidennettävä nykyisestä 18 arkipäivästä ehdoitta vähintään kolmeenkymmeneen. Siitä, että isä jää kotiin hoitamaan lasta, ei pidä rangaista byrokratian koukeroilla. Isyysvapaa on saatava yhtä helposti kuin äitiysvapaakin. Kaikki vanhempainetuudet on myös saatava koskemaan samassa taloudessa asuvaa sosiaalista vanhempaa perhemuodosta riippumatta. Adoptio-oikeus pitää taata myös samaa sukupuolta oleville pareille, erityisen kiireellisesti tulee mahdollistaa perheen sisäinen adoptio.

2.2 Tuet ajan tasalle

Pienituloisimpien lapsiperheiden saamat tuet ovat monien muiden etuuksien tavoin elämiseen riittämättömiä. Varsinkin yksinhuoltajat ovat yleisesti taloudellisesti erittäin tiukoilla. Kelan myöntämät etuudet on nostettava sellaiselle tasolle, ettei niiden lisäksi tarvitse hakea tukia sosiaalitoimistosta. Täysi-ikäisyyden raja on Suomessa 18 vuotta. Lapsilisä on saatava koskemaan kaikkia alaikäisiä. Se on jatkossakin säilytettävä universaalina etuutena, joka kuuluu kaikille, eikä se saa vähentää toimeentulotuen määrää.

2.3 Monimuotoinen päivähoito

Päivähoitojärjestelmän valinnanvapaus on vahvuus. Äitiys- ja isyyslomien päättyessä perhe valitsee lapsen hoitopaikan. Lapselle voi hakea hoitopaikkaa päiväkodista, perhe- tai ryhmäperhepäivähoidosta. Alle kolmevuotiasta lasta on kotihoidontuen avulla mahdollisuus hoitaa kotona. Tukikauden jälkeen vanhempi voi palata vanhaan työpaikkaansa.

2.4 Päiväkodissa

Päiväkodeissa on alalle koulutettua henkilökuntaa, joka opettaa ja hoivaa. Ikäistensä vertaisryhmään sosiaalistuminen on lapselle tärkeää ja päiväkodit valmistavat lasta myös tulevalle koulutielle. Moni päiväkodin työntekijä kuitenkin kärsii uupumuksesta. Päiväkodeissa on usein liian vähän henkilökuntaa, jopa alle lain vaatiman määrän. Sijaistarve tuleekin ottaa vakavasti ja ryhmäkokoja pienentää, jotta lapsi voi saada riittävästi henkilökohtaisempaa hoivaa ja opetusta. Aina työntekijän puuttuessa on voitava kutsua tuuraaja paikalle. Lisäksi on pyrittävä tuttuihin, alueittain kiertäviin sijaisiin henkilöstövuokrausyritysten vaihtuvien sijaisten sijaan. Päivähoitotyö on saatava houkuttelevammaksi parantamalla alan työoloja ja palkkausta.

2.5 Perhepäivähoidossa

Kunnallinen perhepäivähoito on yksi vaihtoehto päiväkodille. Tämän hetkinen ongelma on ammattitaitoisten perhepäivähoitajien puute, johon on syynä se, että hoitajat joutuvat tekemään yhdeksäntuntista työpäivää pienellä ja epävarmalla palkalla ilman taukoja. Ammattitaitoinen perhepäivähoitaja on saatava kuukausipalkalle ja palkkaus on nostettava päiväkodissa työskentelevän lasten päivähoitajan palkan tasolle. Työaikoja on myös kohtuullistettava.

2.6 Huomataan jokainen

Erityistä huomiota tarvitseva lapsi saatetaan päivähoidossa määritellä kertoimella, jolloin hänet lasketaan esimerkiksi kahden lapsen paikalle ryhmää suunniteltaessa. Siihen, että lapselle saadaan tämä kerroin, kuluu kuitenkin kohtuuttoman pitkä aika useine eri asiantuntijalausuntoineen. Prosessia on nopeutettava väliaikaisella kertoimella. On voitava luottaa ammattitaitoisten hoitajien arvioon, kunnes asiantuntijalausunnot saadaan valmiiksi.

Maahanmuuttajalapset eivät usein osaa kieltä päivähoitoon tullessaan ja kulttuurieroihin sopeutuminen voi olla vaikeaa. Lapsen erityinen huomioiminen uudessa ympäristössä on tärkeää. Kerroin pitäisi ottaa automaattisesti käyttöön vieraasta kulttuurista tulevalle lapselle ainakin ensimmäisen hoitovuoden ajaksi. Maahanmuuttajalasten sopeutumista pitää myös helpottaa kouluttamalla ja palkkaamalla enemmän maahanmuuttaja-aikuisia päivähoidon työntekijöiksi ja työharjoitteluun. Maahanmuuttajalasten valmistavaa opetusta ja tukiopetusta kouluissa on lisättävä.

2.7 Koulut auki kahdeksasta neljään

Aamu- ja iltapäivät voivat olla lapselle yksinäistä ja turvatonta aikaa. Aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestetäänkin monissa kunnissa, usein kolmannen sektorin voimin. Koululaisten iltapäivä- ja kerhotoiminta tulee järjestää koulujen tiloissa kunnan omana palveluna. Toiminnan tulee olla vapaaehtoista ja kevyttä kerhotoimintaa, jotta lapsen päivästä ei tule liian raskas.

2.8 Koulukiusaaminen kuriin

Jokaisella lapsella on ehdoton oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Koulukiusaaminen on vakava ongelma, jolla on kauaskantoisia seurauksia. On väärin, että joka vuosi sadat lapset joutuvat kärsimään jatkuvaa väkivaltaa ja nöyryytystä oppivelvollisuutta suorittaessaan. Koulukiusaamiseen on puututtava aina ja välittömästi. Jokaisen koulun pitää laatia kiusaamisen vastainen suunnitelma ja lisätä suvaitsevaisuuskasvatusta. Koulujen välituntivalvonta tulee ulottaa koko koulun alueelle, myös käytäville ennen tuntien alkua.

Kiusaamisen kaikille osapuolille on oltava tarjolla apua. Oppilaiden välistä kummitoimintaa pitää lisätä, samoin kuin lasten kanssa työskentelevien koulutusta. Koulut tarvitsevat lisää oppilaita tukevaa henkilökuntaa, esimerkiksi koulunkäyntiavustajia ja oppilaiden tukemiseen koulutettuja siviilipalvelusmiehiä. Lapselle voi usein olla helpompaa lähestyä heitä kuin opettajaa tai koulukuraattoria.

2.9 Lapset eivät ole yksin

Lastensuojelu kantaa usein negatiivista leimaa. Lastensuojelun tarkoitus on kuitenkin vanhemmuuden ja lapsen tasapainoisen kehityksen tukeminen. Lastensuojelun tukipalveluiden tulee olla helposti saatavilla ja avun hakemisesta on tehtävä yleisesti hyväksyttävää.

Lastensuojelun tukitoimet on mielekästä toteuttaa pääsääntöisesti ennaltaehkäisevästi ja avohuollon toimenpiteillä. Huostaanotto on äärimmäinen toimenpide, mutta joskus välttämätön. Tarve huostaanottoon tutkitaankin aina tarkoin ja tapauskohtaisesti. Siihen ryhtymistä ei pidä turhaan viivytellä.

Sijaisvanhemmuus on sopimusluonteinen, mutta vaatii aina sitoutumista. Ennen mahdollista sijaisvanhemmuuden purkamista tulisi perheen hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia lastensuojelullisia avohuollon tukitoimia, kuten perheneuvontaa tai psykologin palveluita, lapsen kärsimyksen minimoimiseksi. Päihdehuollon palveluja pitää kehittää myös perheiden tarpeisiin, etenkin odottaville äideille. Lasten syrjäytymisen ehkäisyyn panostettu euro tulee moninkertaisena takaisin sosiaalisten ongelmien vähentyessä.

3. Jokaisella on oikeus sivistykseen

Suomen valtteja globalisoituneessa maailmassa ovat osaaminen ja korkeasti koulutettu väestö. Sivistys ja henkinen pääoma ovat merkityksellisiä yhteiskunnalle ja yksilön hyvinvoinnille. Opiskelua tulee tukea nykyistä enemmän.

Palkkatyön tekeminen opiskelun ohella ei saa olla välttämätöntä opiskelijan toimeentulolle. Opiskelijan työ on opiskella. Opintoraha on korotettava sellaiselle tasolle, että sillä tulee toimeen ja se on sidottava yleiseen hintojen nousuun, jolloin opintolainan ottamisen tarve poistuu. Kaikkien opiskelijoiden on myös saatava sama opintoraha oppilaitoksesta ja täysi-ikäisillä vanhempien tuloista riippumatta. Kaikki opiskelijat on otettava yleisen asumistuen piiriin. Opiskelijoiden terveydenhoidon on katettava kaikki opiskelijat oppilaitoksesta riippumatta. Erityisen tärkeää on kuitenkin korjata ammattikorkeakouluopiskelijoiden tilanne kiireellisesti. Päätoimisesti aikuislukioissa tai -oppilaitoksissa opiskelevilla tulee olla samat oikeudet kuin muillakin opiskelijoilla.

Nykyinen yhdeksänvuotinen peruskoulu on muutettava 12-vuotiseksi ja oppivelvollisuusikä on nostettava 18 vuoteen. Tällöin oppivelvollisuus käsittää peruskoulun lisäksi opinnot lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa tai oppisopimuskoulutuksessa. Yhteiskunnan pitää huolehtia siitä, että koulun keskeyttäneet tai peruskoulun jälkeistä koulutusta vailla olevat nuoret eivät syrjäydy. Myös kaikkien työttömien koulutusmahdollisuuksia pitää lisätä - pelkkä työvoimapoliittinen aikuiskoulutus ei riitä.

Työttömyyskassan maksamasta koulutuspäivärahasta on kehitettävä vakavasti otettava apuväline ammattitaidon ajanmukaistamista ja elinikäistä oppimista varten. Tämä voi tapahtua vain, jos nykyisiä ehtoja lievennetään merkittävästi. Koulutuspäivärahan työssäoloehtoa on väljennettävä siten, että jo viiden vuoden työhistoria riittää oikeuttamaan koulutuspäivärahaan. Ehto koulutusta edeltävästä työttömyydestä on pudotettava 40 päivään. Koulutuspäivärahan keston tulee olla 580 päivää ja sen tason tulee pysyä alusta loppuun asti ansiosidonnaisen päivärahan suuruisena.

4. Työssä tai työtön - hyvinvointi kuuluu kaikille

Jos yhteiskunta ei pysty tarjoamaan jokaiselle mielekästä työtä, on työttömäksi jääneen ihmisarvon säilyttävä. Työttömällä pitää olla omalla asuinseudullaan oikeus harrastaa, kouluttautua, valita itse opiskelupaikkansa ja myös muuttaa valintojaan menettämättä toimeentuloa. Koulutus ja aktiivisuus tukevat pääsyä työelämään ja ovat ihmiselle tärkeitä henkisen hyvinvoinnin kannalta.

Työttömyysturvaan on saatava indeksikorotus ja työttömyyden omavastuuaika on poistettava. Työttömyysturva on yhtenäistettävä ottamalla työmarkkinatuella olevat peruspäivärahan piiriin. Koska työmarkkinatuella teetettävä työharjoittelu on halpatyövoiman käytön räikeä muoto, tulee se lopettaa. Myös pienyrittäjien toimeentulo on turvattava.

Työmarkkinatuella tehdystä työharjoittelusta on saatava kunnollinen korvaus. Työharjoittelun tulee olla väliaikainen ratkaisu, jonka jälkeen pyritään pysyvämpiin työsuhteisiin. Työnantajat eivät saa käyttää vaihtuvia harjoittelijoita henkilöstövajeen paikkaamiseen. Yhteiskunnan tulee myös tukea mielenterveyskuntoutujien ja vammaisten pääsyä työelämään ja työstä tulee maksaa oikeudenmukaista palkkaa. Maahanmuuttajatausta ei saa estää työn saamista.

Pätkätyöläisten oikeuksista ja työsuhdeturvasta pitää huolehtia nykyistä paremmin. On vältettävä työelämän pirstoutumista väliaikaisiin, huonosti palkattuihin ja epävarmoihin töihin. Epävarmuus työn kestosta estää pitkän tähtäimen suunnitelmien tekemistä ja heikentää elämänhallintaa. Siksi on pyrittävä vakituisiin työsuhteisiin. Laittomat pätkätöiden ketjuttamiset on saatava kuriin ja myös tämän vuoksi ammattiliitoille on annettava kanneoikeus työlakien rikkomuksiin.

Tämänhetkinen työllisyyspolitiikka vaikeuttaa kohtuuttomasti työn vastaanottamista. Etenkin nuorille on tarjolla usein vain määrä- tai osa-aikaisia työsuhteita. Jos työtön ottaa vastaan lyhyitä jaksoja töitä, vähentää pienikin palkka korvauksen määrää ja viivästyttää sen saamista. Lisäksi kyseinen tulo otetaan huomioon vielä kahden kuukauden päästä toimeentulotukea haettaessa. Mahdollisesta työjakson lopettamisesta ei pidä rangaista useiden kuukausien karenssilla. On luotava järjestelmä, joka mahdollistaa lyhyenkin työpätkän kannattavuuden. Jos laillinen työ kannattaa, vähenee pimeän työn tekeminen huomattavasti. Ilmaistyöhön pakottaminen ja työttömien syyllistäminen on lopetettava.

Sukupuolten välinen epätasa-arvo työmarkkinoilla on huomattava ongelma. Työmarkkinoiden jakautumista mies- ja naisvaltaisiin aloihin on lievennettävä. Naisvaltaisten alojen palkkaus, etenemismahdollisuudet ja työolot on pian saatava vastaamaan niin sanottujen miesten töiden olosuhteita. Tämän aikaansaaminen vaatii myös työntekijöiden keskinäistä solidaarisuutta.

5. Ketään ei saa jättää heitteille

Muun muassa pitkäaikaistyöttömiksi, työkyvyttömiksi, asunnottomiksi tai päihderiippuvaisiksi syrjäytetyt ihmiset tulevat yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin näiden ongelmien ennaltaehkäiseminen tai hoitaminen. Oikeudenmukainen ja turvallinen yhteiskunta huolehtii siitä, että ketään ei syrjäytetä ja ihmiset eivät elä köyhyysrajan alapuolella.

Toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi ja lyhytaikaiseksi avuksi. Tällä hetkellä se on kuitenkin monille pääasiallinen toimeentulon lähde. Muut etuudet onkin nostettava sellaiselle tasolle, ettei niiden varassa elävä joudu säännöllisesti turvautumaan toimeentulotukeen. Lisäksi tuet on porrastettava siten, että työn tekeminen ei vähennä kokonaistuloja. Kun toimeentulotukea myönnetään, tulee sen vastata todellisia tarpeita, ei laskennallisia menoja. Tuen hakemisen täytyy olla jokaiselle mahdollista ilman leimautumisen tai nöyryytyksen pelkoa.

Sosiaalitoimistojen noudattamien ohjesääntöjen täytyy perustua lakiin, ei kuntien säästöbudjetteihin. Sosiaalitoimistoissa on myös oltava aikaa itse sosiaalityön tekemiseen eikä vain tukien myöntämiseen. Alle 18-vuotiaiden hakemukset on aina tutkittava tarkoin ja tarvittaessa ohjattava hakija oikean palvelun, esimerkiksi lastensuojelun, piiriin. Sosiaalitoimistojen on toimittava samoilla säännöillä ja käytännöillä kaikkialla Suomessa; asuinkunnan ei pidä alentaa toimeentuloa. Hakemusten käsittelyaikoja sosiaalitoimistoissa on lyhennettävä. Kunnallisten luottamustehtävien hoidosta saatavat palkkiot eivät saa vähentää toimeentulotukea.

Kuntien myöntämällä matalakorkoisella sosiaalilainalla voidaan tarjota mahdollisuus ennestään velkaantuneelle ihmiselle maksaa vanhat velkansa ja päästä korkokierteestä. Näin ehkäistään velkaantumisen kasaantuminen. Sosiaalilaina eli sosiaalinen luototus on otettava käyttöön kaikissa kunnissa.

Hyvinvointivaltion on huolehdittava siitä, että ihmiset eivät kärsi epätasa-arvoisesta järjestelmästä. Asunnottomuus on poistettava kehittämällä tuettua asumista, rakentamalla lisää asuntoloita ja kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Todelliset asumiskustannukset on otettava huomioon, kun toimeentulotukea myönnetään; vuokran omavastuuosuus on poistettava. Asunto ja riittävä toimeentulo ovat jokaisen ihmisen perusoikeuksia - ketään ei saa jättää heitteille. Yhteiskunnan myöntämiä etuuksia on kehitettävä siten, että tavoitteena on kaikille yhteinen kansalaistulo.

6. Vanhuus

Vanhustenhoidossa on huomioitava yksilölliset tarpeet. Omaishoitajien asemaa on parannettava. Omaishoitajien työaikaa on lyhennettävä ja korvausten hakemista on helpotettava. Palveluasumista on tuettava ja paikkoja tarvitaan nopeasti lisää. Samalla on huolehdittava, että vanhuksilla ja omaisilla on riittävästi tietoa eri palvelu- ja hoitovaihtoehdoista ja että vanhukset ohjataan hoivalaitoksiin silloin, kun he tarvitsevat laitoshoitoa. Vanhainkodeissa rahasäästöt ja priorisoinnit eivät saa mennä vanhusten inhimillisen kohtelun edelle. Vanhuksilla on oikeus henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä mieltä ja kehoa virkistävään harrastustoimintaan. Kelan hautausavustusta pienituloisille on alettava jälleen myöntää.

7. Mielenrauhaa

Mielenterveysongelmista kärsivät ovat heitteillä. Etenkin lasten ja nuorten tilanne on akuutti - heille suunnatut mielenterveyspalvelut ovat huomattavan vähäiset. Pitkien jonojen vuoksi osa mielenterveysongelmaisista jää ilman asianmukaista hoitoa. Psykiatrian jonot on purettava välittömästi siten, että apua tarjotaan ensin lapsille ja nuorille. Hyvinvoivista lapsista tulee hyvinvoivia aikuisia.

Psyykelääkkeet ovat kalliita. Sairastamisesta ei saa rangaista; mielenterveysongelmien hoitoon käytettävien psyykenlääkkeiden tulee olla täysimääräisesti Kelan korvaamia diagnoosista riippumatta. Korvattavuus on saatava koskemaan myös muiden pitkäaikaissairauksien hoidossa käytettäviä lääkkeitä. Sairauspäivärahan omavastuuosuus on poistettava. Terapiaan ja kuntoutukseen pääsy pitää tehdä mahdolliseksi kaikille - ei ainoastaan niille, joilla on varaa maksaa. Ihmiset eivät saa jakautua etuoikeutettuihin sairastajiin ja niihin, jotka jäävät ilman hoitoa.

Nykyään suuri osa psykoterapiasta toteutuu yksityissektorilla. Julkisen terveydenhuollon on pystyttävä vastaamaan itse terapian tarpeeseen. Siten asianmukaisen ja tasavertaisen terapian saatavuus ja edullisuus voidaan turvata. Terapia on myös saatava hoitotakuun piiriin ja kaikille tulee olla tarjolla yksilöllisesti räätälöityä, parasta mahdollista hoitoa.

Hoitoa haluavalle päihdeongelmaiselle pitää olla hoitopaikka. Pelkkä katkaisuhoito ei ole riittävä; tarvitaan myös pitkäaikaista kuntoutusta, hoitoa mahdollisiin mielenterveysongelmiin ja tukea päihteettömyyteen sopeutumisessa. Vakavat päihdeongelmat aiheuttavat pahoinvointia niin yhteiskunnalle kuin päihderiippuvaiselle. Siksi päihdeongelmat on hoidettava matalalla kynnyksellä, tehokkaasti, pitkäjänteisesti ja käyttäjää syyllistämättä.

8. Ennaltaehkäisy on paras hoitomuoto

Terveydenhuoltoa on suunnattava toimimaan sairauksia ehkäisevästi ja sairauksia ehkäisevästi. Siten säästetään kansantalouden voimavaroja ja ihminen välttyy turhilta kärsimyksiltä. Ihmisten toimintakyvyn ylläpitäminen ja edesauttaminen on jopa kustannustehokasta. Jotta sairauksia voidaan vähentää ja terveyttä edistää, on ennaltaehkäisevä terveydenhoito ulotettava kaikille, vauvasta vaariin ja valtiovarainministeriin.

Kansallinen operaatio hoitojonojen purkamiseksi on aloitettava viivyttelemättä. Jonot lisäävät sairastamisen kustannuksia sairaslomien ja lääkärikäyntien muodossa. Sairauksilla ei myöskään ole erityistä taipumusta parantua jonoissa - usein ne pahenevat ja muuttuvat vaikeahoitoisemmiksi ja saattavat johtaa työkyvyttömyyteen tai mielenterveydellisiin ongelmiin, jotka taas aiheuttavat lisää kuluja ja kärsimystä.

Jonojen purkamiseen tulee osoittaa nykyistä enemmän varoja. Hoitotakuun voimaantulo ei yksin riitä, sillä jonot kasvavat jatkuvasti. Hammashoidon jonot on purettava ensitilassa. Asianmukaisen hammashoidon tulee olla kaikille maksutonta ja helposti saatavilla.

Hoitoonpääsyä on parannettava ja nopeutettava. Julkista sektoria tulee kehittää niin, että se pystyy itse vastaamaan kaikesta tarpeellisesta terveydenhoidosta ja että jatkuva turvautuminen yksityisiin, voittoa tavoitteleviin palveluntarjoajiin poistuu.

Nuorten terveyttä on tuettava kaikin mahdollisin keinoin. Jokaiselle koululaiselle pitää olla sekä terveydenhoitaja että kuraattori tai psykologi käytettävissä. Nuorten seksuaaliterveys vaatii erityishuomiota. Seksuaalikasvatuksen täytyy olla realistista ja asiallista. Kondomeja pitää jakaa kouluissa ja niiden arvonlisävero on poistettava. Sukupuolitautitesteihin liittyviä ennakkoluuloja voidaan vähentää lähettämällä nuorille kutsu vapaaehtoisiin testeihin. Jokaisessa kunnassa pitää olla mahdollisuus käydä ilmaisissa sukupuolitautitesteissä. Nuorillakin on oikeus terveelliseen seksiin.

9. Toimiva sosiaalipolitiikka lisää turvallisuutta

Rikollisuuden estämiseksi tärkeintä ei ole kriminaalipolitiikka vaan toimiva sosiaalipolitiikka. Toimeentulon riittämättömyydestä, turvattomuudesta tai mielenterveysongelmista kärsivä ihminen ajautuu joskus rikollisuuden poluille. Tämän ehkäisemiseksi sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava helposti saatavilla. Syrjäytymisen ja rikollisuuden ennaltaehkäisyyn on panostettava myös varhain alkavalla asennekasvatuksella.

Kaikissa vankiloissa on oltava mahdollisuus sekä aloittaa että jatkaa lääkkeisiin perustuvia korvaus- ja ylläpitohoitoja huumausaineiden käyttäjille. Myös lääkkeettömien hoitomuotojen sekä vieroitushoitojen on oltava kaikkien vankien saatavilla. Huumerikollisuutta ei katkaista jyrkällä kriminaalipolitiikalla vaan tarjoamalla käyttäjille riittävää ja pitkäkestoista hoitoa. Koska suonensisäisten huumeiden käytöstä johtuvat tartuntataudit ovat vankien keskuudessa erittäin yleisiä, on vankiloissa järjestettävä neulojen vaihtoa. Se vähentää paitsi tautien leviämistä myös vankeinhoidon terveydenhoitokuluja.

Syrjäytymisen ja vankilakierteen ehkäisemiseksi vankilasta vapautuvia on autettava sopeutumaan takaisin yhteiskuntaan. Tällä hetkellä vankien ja vankilasta vapautuvien tukipalvelut ovat riittämättömät. Esimerkiksi tukiasuntoja on saatava nykyistä enemmän ja mielenterveyspalvelujen saatavuus on turvattava.

10. Lopuksi

Jatkuva resurssipula on erittäin haitallista sosiaali- ja terveyspalvelujen laadulle ja niiden kehittämiselle. On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveystyöhön ohjataan enemmän varoja. Hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolo vaatii pitkäjänteisyyttä, ei seuraavan vuoden tulokseen tuijottamista.

Terveydellisissä ongelmissa ennaltaehkäisy on aina paras hoitokeino. Sairauksia ehkäisemällä parannetaan kansanterveyttä ja vähennetään sekä yhteiskunnan että ihmisten terveydenhoitokuluja - myös terveydenhuollon jonoja saadaan purettua. Mitä nopeammin ongelmiin puututaan, sitä vähemmän niiden kanssa joutuu painimaan.

Erilaisten sosiaali- ja terveysprojektien sijaan tarvitaan jatkuvaa toimintaa, jonka avulla palveluista saadaan tuloksellisempia. Kaikissa kunnissa on oltava mahdollisuus järjestää toimintaa niin lapsille ja nuorille kuin aikuisillekin. Nuorisotalojen lisäksi kaikenikäisille yhteiset kansalaisten kohtaamispaikat ja tiedotuspisteet ovat tarpeen. Esimerkiksi kirjastojen yhteyteen voidaan lisätä sosiaalitiloja ja järjestää tiedotusta erilaisista harrastus- tai työmahdollisuuksista.

Yhteiskunnasta syrjäytettyjen ihmisten syyllistäminen ja moralisointi on lopetettava. Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut maksavat itsensä takaisin yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointina, joka luo yhteiskuntarauhaa.