Liberon poliittisten laulujen kilpailu ratkesi:
Ampukaa komissaarit!
Uusien
työväenlaulujen vääntäminen ahdistaa. Vihollista on vaikea löytää. Eikä
ole työväkeäkään, joka tahdittaisi taisteluaan raikuvilla riimeillä.
Työtön säveltäjä Kerkko Koskinen, 22, näki ilmoituksen Liberon poliittisten laulujen kilvasta ja pyysi, lahjoi ja kiristi lukioaikaiset kaverinsa sanoittajiksi. Voitto kolahti kotiin.
Toistaiseksi nimetön lauluryhmä lähetti tuomaristolle kolme laulua, sanat, sävelen ja valmiin kasetin.
Teollisuussiivooja Juhana Rossi, 21, sanaili biisin Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!
- Komissaarin nimitys oli just pinnalla. Enkä pidä henkilökohtaisesti Liikasesta, Rossi selittää sanomaa. EU ei hänessä intohimoja herätä, vaikka äänestyskopissa tulikin ruksailtua jäsenyyttä vastaan.
Veturi, taksi, valtamerilaiva on tulevan kielitieteilijä Pekka Lahdenmäen, 21, käsialaa ja kertoo koneromanttisesti ympäristöasioista. Luontonäkökulma hoksattiin biisin teemaksi jälkikäteen, kun kantaaottavuutta oli jotenkin ympättävä mukaan.
Kirjallisuuden opiskelija Otto Mattsson, 21, kuvailee sanoitustaan Eihän yksikään ole saari löyhästi poliittiseksi. Modernia miesnäkökulmaa ja 60-luvun haikailua siitä löytääkin. Keski-ikäinen herra seuraa pitkäaikaista rakastettuaan Brysseliin barrikaadeja muistellen.
Mattsson itse kiistää naureskellen haaveilevansa menneistä marsseista. Kaikella kunnioituksella vanhemman polven valveutuneisuutta kohtaan... Jos haluaa olla nyt valveutunut, se on tehtävä muuta kautta.
Uusilla runoilla ja jazzilla
Koskinen myöntää, että entisaikoina oli helpompi väsätä taistelulauluja, kun vastakkainasettelu oli niin selvää. Me mietittiin, mikä pääsanoma on. Ei ole olemassa mitään yhtä juttua.
Vaikka poikien laulut onkin suunnattu osin EU:a vastaan, he suhtautuvat kyynisesti uuden supisuomalaisen taistelukulttuurin syntyyn. Taisi olla myrsky vesilasissa. Tuskin nousee kansanliikettä, johon vielä laulujakin tehdään, Rossi epäilee.
Jonkinlaisille työväenlauluille nuoret miehet uskovat kuitenkin olevan tarvetta. Ei ole selvää narua, mistä vetää, Koskinen murehtii. Esimerkiksi työväkeä, Lahdenmäki jatkaa.
Koskisen visioissa modernit runot sävelletään jazzin ja työväenlauluperinteen voimin. Jos laulun sanoissa on ajatusta, ne ovat lähempänä ihmistä kuin iskelmät. Siltikään pojat eivät ole varmoja, jaksavatko kantaaottavat biisit innostaa nuorisoa. Tarpeeksi kaukainen romantiikka Irlannin rauhasta ja Mandelan vapauttamisesta puree, mutta läheisistä asioista ei lauleta.
Kaikkia neljää yhdistää vanhoihin työväenlauluihin suunnaton ihastus, Koskista suorastaan intohimoinen rakkaus. Sibeliuksen ja Madetojan jälkeen parasta suomalaista. Kiehtovia. Kunnioituksen kuulee Koskisen sävellyksistä.
Kilpailun järjestäjä lupailee, että uudesta työväen romantiikasta pääsee joskus nauttimaan levylläkin.
Mari Manninen
Voittaja:
Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!
Säv. Kerkko Koskinen
San. Juhana Rossi
Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!
he rakentavat vain uusia, korkeampia muureja.
He kurottavat kohti tähtiä ja taivaan sineä.
Sinä et heitä kiinnosta, seisot heidän edessään
vailla nimeä.