Aina nälkä ja kokoajan jano
Syötävä
on, jotta pysyy hengissä.
Mutta mitä syöt, onkin jo toinen kysymys.
Elintasomaiden ruokailutottumukset ovat jalostuneet pitkälle - liian pitkälle, monet sanovat. Enää ei esimerkiksi kasvateta takapihalla omaa joulupossua, vaan ostetaan kaupan pakastearkusta muoviin kääritty, lisäaineilla kyllästetty tehomaatalouden potka. Tämä ruuan tehotuotanto on tuonut mukanaan ongelmia, niin ympäristölle, kehitysmaille kuin ruuaksi joutuville eläimillekin.
Ruokailutottumuksiimme on etsitty syyllisiä ja uhreja. Viime vuosikymmenellä huomion keskipisteeseen nousivat laajat, koko maailman kattavat ongelmaketjut, lenkit nälän ja yltäkylläisyyden välillä. Nyt ovat katseet kuitenkin kääntyneet myös yksittäisiin pulmakohtiin, joita on helpompi hahmottaa.
Banaanit ruokkivat nälkää
Arvioiden mukaan maailmassa on lähes miljardi aliravittua ihmistä, ja kymmenet miljoonat kuolevat vuosittain nälkään tai välillisesti ravinnon puutteeseen. Nälkä on ennen kaikkea ihmisten oma luomus, yhteiskunnallinen ja poliittinen ilmiö, jota luonnon mullistukset ja sodat vielä edesauttavat. Ruuasta on siis tullut osa valtakamppailua niin yhteiskuntien sisällä kuin välillä.
80-luvun puolivälissä Ympäristökeskus ja Maailmankauppa julkaisivat ensimmäisen painoksen monille tutusta Kuluta harkiten -oppaasta - tällä hetkellä kirjasesta on yhdeksäs painos menossa. Opas on yhä vieläkin perusteos niin kehitysmaakaupoille kuin kehitysmaa-asioista kiinnostuneillekin. Se osoittaa, kuinka ruokatottumuksemme pahentavat osaltaan kehitysmaiden nälkää: useiden kehitysmaiden maataloustuotteista suuri osa päätyy rikkaisiin maihin, koska näillä on varaa maksaa tuotteista enemmän. Samalla maan omille asukkaille jää vähemmän viljelypinta-alaa ja näinollen myös ruokaa.
Kehitysmaissa suositaan sellaisten lajien viljelyä, joista saa elintasomaissa parhaan hinnan. Näitä mustalle listalle joutuneita tuotteita ovat muun muassa tupakka ja suurin osa banaani-, suklaa-, kahvi- ja teelaaduista.
- Mustan listan tarkoitus on herättää lukija miettimään ja kannustaa konkreettisiin tekoihin. Se ei missään nimessä pyri moralisoimaan toisten tekoja, toteaa Raija Luhanto, Kantakaupungin kehitysmaakauppayhdistyksen puheenjohtaja.
- Tyypillinen asiakas meillä Maailmankaupassa onkin opiskelija, joka on lukenut Kuluta harkiten -oppaan, ja etsii vaikkapa vaihtoehtoisia hedelmäsäilykkeitä Del Monten tilalle.
Joten mustaa listaa ei ole tarkoitus lukea kuin piru raamattua. Esimerkiksi tupakan polton lopettaminen on monille ihmisille liian suuri uhraus, ja toisaalta kahvin litkiminen on juurtunut suomalaisiin yhtä tiiviisti kuin perunan syönti.
80-luvulla ruokakeskustelu keskittyi käytännönläheisiin, arkielämän näkökohtiin. Mottona oli, että kuluttaja on kuningas. Vaikka kytkökset elintasomaiden kylläisyyden ja kehitysmaiden köyhyyden välillä olivat pyörryttävän moniportaisia, taka-allalla oli kuitenkin ajatus, että yksittäinen kuluttaja voi vaikuttaa arkihyödykkeiden valinnoillaan pitkään ketjuun. 90-luvulle tultaessa tilalle ovat nousseet kysymykset ekologisesta kuluttamisesta. Nyt pohditaan sitä, miten ruokatottumuksemme kuormittavat ympäristöä, vaikkapa kuinka paljon jätteitä aterioistamme kertyy. Hyvä esimerkki 90-lukulaisesta keskustelusta on tänä keväänä rytinällä käynnistynyt pikaruokaravintoloiden kritisointi.
Pikaruualla menee lujaa
"Ruoka" oli suomalaisten huulilla etenkin 15. huhtikuuta, kun pikaruokaravintoloiden maailmanjätti McDonald's täytti 40 vuotta. Tällöin nuoret osoittivat mieltään monilla paikkakunnilla, muun muassa Helsingissä, Tampereella ja Vantaalla. Pikaruokaravintolat ovat lähteneet huimaan kasvuun parin viime vuoden aikana. Kolmen koplalla, eli Carrolsilla, McDonald'silla ja Hesburgerilla, on tällä hetkellä Suomessa 92 ravintolaa, ja uusia hampurilaispisteitä nousee kuin sieniä sateella.
Pikaruokailu, erityisesti hampurilaisketjut, aiheuttavat ympäristölle suurta haittaa. Näkyvin ympäristöongelma syntyy valtavasta jätteiden määrästä - keskikokoinen hampurilaisravintola tuottaa noin 35 tonnia kaatopaikkajätettä vuodessa. Syyllinen näihin roskavuoriin piilee pikaruuan vaatimassa pakkaustavassa, jonka pääasiallinen tarkoitus on säilöä lämpöä ja nopeuttaa palvelua.
Hampurilaisketjujen pakkaustapojen välillä on kuitenkin eroja. Hesburger on käyttänyt jo vuoden kompostoitavia kartonkirasioita, Carrols puolestaan siirtyi ensimmäisenä suurena ketjuna pelkkiin paperikääreisiin, jotka vähentävät yrityksen jätemäärän puoleen entisestä. Pitkän painostuksen jälkeen myös McDonald's on joutunut lähtemään mukaan uudistukseen - keväällä ilmestyi yrityksen ympäristöohjelma, Ohjelma 2000. Ohjelmassa todetaan, että ravintoloiden jätteiden kierrätysaste pyritään nostamaan 80 prosenttiin ja ympäristö huomioimaan myös yrityksen rakennushankkeissa, toimistoissa ja energiankulutuksessa.
Mutta ympäristöaktivistit eivät ole vieläkään tyytyväisiä. Kansalaisjärjestöjen Kierrätysliike tyrmäsi ohjelman suoraan todeten, että kierrätys onnistuessaankaan ei riitä, vaan tavoitteena olisi oltava jätteen synnyn välttäminen. Vihreä Elämä, yksi keväisten McDonald's -mielenosoitusten järjestäjistä, on puolestaan suhtautunut ohjelmaan myönteisemmin. Sen mukaan "ohjelma on kiitettävän reipas askel oikeaan suuntaan, vaikka yrityksen toiminnassa on edelleenkin monia puutteita". Eräs huolestuttava kehityssuunta on drive in -ravintoloiden leviäminen maahamme.
- Lehdistötiedotteemme on saanut paljon julkisuutta, toteaa Oras Tynkkynen, yksi Vihreän Elämän puuhamiehistä. - Tämä julkisuus on kuitenkin hieman kyseenalaista, sillä - kuten arvata saattaa - McDonald's on käyttänyt lausuntoamme hyväkseen aina kun mahdollista.
Kenellä vastuu?
Vihreä Elämä on julkaissut selvityksen pikaruuan eduista ja haitoista. Tämä pikaruokakampanja on osa järjestön Yritysten vastuu -projektia, jonka tarkoituksena on kannustaa yrityksiä tarkastelemaan taseiden ja käyrien lisäksi myös ekologisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.
- Vastuuprojekti lähti alunperin käyntiin yhteydenotoilla elintarviketeollisuuden suuryrityksiin, kuten Keskoon ja Valioon. Esittelimme heille ympäristötietoisia ajatusmalleja, kertoo Oras Tynkkynen.
Sen lisäksi, että Vihreä Elämä kritisoi uusimmassa kampanjassaan pikaruokaravintoloiden jätemääriä, se iskee hampaansa myös hampurilaisaterioiden epäterveellisyyteen: kuidut ja monet vitamiinit puuttuvat, rasvaa ja suolaa sen sijaan käytetään aivan liikaa. Toinen ongelmakohta ovat pikaravintoloiden työolot. Halpaa ja järjestäytymätöntä työvoimaa käytetään hyväksi nuoren iän ja suuren vaihtuvuuden takia. Pikaruokaravintoloilla on myös sormensa pelissä, kun puhutaan globaaleista ongelmista. Hampurilaispihveiksi päätyvien lehmien rehuilla ruokittaisiin monta nälkäänäkevää. Takavuosina samaisten lehmien laidunmaaksi hakattiin laajat alueet sademetsää.
Vihreää Elämää kärkevämmin pikaruokaan suhtautuu AntiMcDonald's ryhmä, joka siis taistelee yhden - helpoimmin hahmotettavan - ravintolaketjun ihmisiin, eläimiin ja luontoon kohdistuvaa hyväksikäyttöä vastaan. Ryhmä kokoontui ensi kerran spontaanisti viime keväänä, yhteisenä tavoitteenaan järjestää mielenosoitus hampurilaispellen 40-vuotisjuhlan kunniaksi.
- Ryhmämme ei ole mitenkään järjestäytynyt - meillä on postituslista asiasta kiinnostuneista, joille lähetämme tiedotteita, kertoo ryhmän edustaja. - Jaamme myös ilmaismateriaalia, kuten lennäkkejä ja julisteita, ja olemme järjestäneet muutamia mielenosoituksia.
Toisin kuin Vihreä Elämä, ryhmä kehottaa ihmisiä boikotoimaan pikaruokaketjua. AntiMcDonald's ryhmän iskulauseita ovat muun muassa: "Murskaa McDonald's. Oikea Batman ei syö roskaruokaa." tai "Syö paskaa - McMurder".
Mitä sitten voit käytännössä tehdä, jos kaipaat muutoksia? Asiakkaana voit vaikuttaa siihen, millaista pikaruokaa Suomessa tuotetaan. Suora palaute yrityksille on tehokkain keino. Sen sijaan enemmän työtä ja vaivaa vaatii, jos päättää karttaa kehitysmaita nälkiinnyttäviä monikansallisia yrityksiä. Kehitysmaakaupoista voi kuitenkin ostaa tuotteita, joiden tuotto menee 'oikeisiin' kukkaroihin. Tai sitten voit pitäytyä kotimaisessa ravinnossa.
Minna Kumpulainen ja Ulla Hakanen
Lisätietoja:
AntiMcDonald's ryhmä, PL 21, 00411 Helsinki
Kantakaupungin kehitysmaakauppayhdistys / Maailmankauppa, Snellmaninkatu 25 A, 00170 Helsinki, puh. 90-278 1443
Vihreä Elämä, Rautatienkatu 14 A 27, 33100 Tampere, puh. 931-212 7568, e-mail greenlife@freenet.hut.fi