Tilanteita Ranskasta

Teksti: Vappu Heikkurinen

Pariisin metrossa ja lähijunassa, R.E.R.:ssa, törmää lähes päivittäin kerjäläisiin, joiden esiintyminen on dramaattista ja itsevarmaa. Ei puhettakaan nöyrästä hiljaisuudesta; täällä voitetaan loppuunhiotulla esityksellä. "Hyvät naiset ja herrat, olen työtön / minulla on AIDS / huolehdin yksin lapsestani, eikä minulla ole rahaa ruokaan." (Pahimmillaan kaikki näistä ja vielä jotain lisää.) "Voisitteko ystävällisesti auttaa muutamalla kolikolla tai ravintolalipulla? Toivotan teille hyvää päivänjatkoa ja anteeksi että häiritsin teitä hyvät naiset ja herrat. Kiitos ystävällisyydestänne." Vaikka osa tästä olisi teatteria, ovat ihmiset oikeasti kärsivän ja nälkäisen oloisia. Tuntuu pahalta - ollaanhan sentään yhdessä rikkaan Länsi-Euroopan pääkaupungeista, jonka pitäisi olla vapauden, tasa-arvon ja veljeyden tyyssija.

Tänä vuonna monet kaupunginisät noin kolmessakymmenessä kaupungissa ovat lehtitietojen mukaan karsimassa kerjäämistä kovalla kädellä, sillä sen ei katsota olevan hyväksi kaupunkien imagoille. Ranskalaisen tavan mukaan kerjäämisoikeuden, kuten niin monen muunkin asian puolesta, on järjestetty mielenosoituksia - viimeksi 10. elokuuta Montpellierissa, jonka sosialistinen pormestari on toimeenpannut jo kaksi ãkerjäläisyydenvastaistaä pidätystä. Kunnon kansalaisia häiritsevän kerjäläisyyden sijaan todellinen ongelma lienee kuitenkin asunnottomat, joiden joukossa on myös aivan nuoria.

* * *

Vielä tärkeämpi mielenosoitusten aihe on laittomien siirtolaisten asema. Hallituksen maahanmuuttopolitiikan tiukentuessa muutamat kansalaisaktivistit vaativat oikeuksia laittomille siirtolaisille, des papiers pour les sans-papiers; papereita paperittomille. Laittomat maahanmuuttajat ovat usein asuneet ja tehneet työtä jopa useita vuosia Ranskassa ilman henkilöllisyystodistusta. Monet heistä tulevat Ranskan entisistä siirtomaista Pohjois-Afrikasta, kuten Algeriasta. Kansallispäivänä, 14. heinäkuuta Nelson Mandela oli näyttävän juhlan kunniavieraana. Presidentti Chiracin järjestämässä puutarhajuhlassa muutamat ranskalaiset sanoivat Mandelan tapaamisen olevan suurempi kunnia kuin Chiracin tapaamisen. Mandela oli katsomassa myös perinteistä sotilasmarssia, johon ensimmäistä kertaa osallistui myös siviilejä: poliiseja. He symbolisoivat kuulemma poliisien osallistumista terrorismin vastaiseen taisteluun.

Viime kesäiset pommi-iskut ovat jättäneet jälkensä Pariisiin. Tv-uutisten mukaan japanilaiset turistit, tai pikemminkin useimmat japanilaiset matkatoimistot, boikotoivat Pariisia pommi-iskujen, viime syksyisten lakkojen ja, viimeisenä muttei vähimpänä, ydinkokeiden takia. Amerikkalaisia turisteja sen sijaan riittää.

* * *

Seitsemän rikkaimman teollisuusmaan kokouksen, G 7:n, aikaan Lyonissa järjestettiin erilaisten vasemmistolaisten ja vihreiden liikkeiden vastakokous. Siellä vaadittiin G 7 -mailta muutosta uusliberalistiseen politiikkaan ja kolmannen maailman huomioon ottamista, Maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston demokratisoimista sekä monikansallisten yhtiöiden vallan vähentämistä. Liike vaati ãtoisia vaihtoehtoja / ääniä planeetalleä; maailmanlaajuisen uusliberalismin vaihtoehdottomuuden sijaan. Tämä tarkoittaisi liikkeen mukaan mm. tukea naisille taistelussa uskonnollista integrismiä vastaan sekä tukea demokraattisille liikkeille taistelussa diktatuureja vastaan ja kansanliikkeille taistelussa sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Huomiota halutaan kiinnittää köyhien asemaan niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissakin; 36 miljoonaa työtöntä ãrikkaissaä OECD-maissa, yhdeksän miljoonaa koditonta ja 33 miljoonaa köyhyysrajan alapuolella elävää ihmistä pelkästään Yhdysvalloissa.

Toisaalla ranskalaisessa yhteiskunnassa, äärioikeistolaisen Front Nationalin eli kansallisen rintaman keskuudessa keskitytään entistä tiukemmin Ranskaan. Kansallisen rintaman nuoret julistavat mainoksessaan, etteivät ole oikealla tai vasemmalla vaan valitsevat Ranskan.

Heinäkuun 11. päivän Libération-lehti kertoo, miten Ranskan valitseminen käytännössä tapahtuu: eteläranskalaisen Orangen pikkukaupungin äärioikeistolainen pormestari on ryhtynyt sensuroimaan kaupunginkirjaston valikoimia. Kaikki, mitä epäillään "kosmopolitismista" tai kirjoittajan vasemmistolaisuudesta, saa mennä. Muun muassa rap-musiikkia tai rasismia käsitteleviä kirjoja ei ole enää saatavilla Orangen julkisessa kirjastossa. Myös afrikkalaiset tai Karibianmeren alueen kansansadut ovat kiellettyjen kirjojen listalla. Satiirista tyyliä viljelevän Le Canard Enchainé -lehden pilakuvassa muuan rouva etsiskelee Orangen kaupunginkirjastosta raamattua, mihin kirjaston tiskillä vahtiva pormestari vastaa, etteivät he Orangessa harrasta kosmopoliitteja. Kirjasensuuri on herättänyt valtion valvomaan kansalaisten vapauksia, ja pormestari on saanut huomautuksen politiikastaan.

Vaikka vahvalla keskusvallalla on puolensa, se voidaan nähdä toisesta näkökulmasta tietynlaisena kolonialismina. Bretagnessa - joka on ollut osa Ranskaa vasta 1500-luvulta alkaen ja joka lasketaan kelttiläiseksi maaksi, kuten Irlanti, Skotlanti, Man-saari, Wales ja Pohjois-Espanjassa sijaitseva Galicia - Pariisin ylivalta koetaan alistavaksi. Bretagnen omat kielet, bretoni ja gallo, ovat hävinneet lähes täysin vahvan ranskalaistamispolitiikan seurauksena. Bretagnelaista nuorisojärjestöä perustamassa oleva ekologisti-aktivisti Jean-Marie Goater kertoo bretoniaktivistien haluavan itsenäisyyttä Pariisista sekä ekologiaa, feminismiä ja sosialismia Bretagneen. Osoittaakseen solidaarisuutta muita Ranskan etnisiä vähemmistöjä kohtaan aktivistit ovat majoittaneet baskipakolaisia.

Vappu on viettänyt kesänsä Ranskassa tekemällä töitä EuroDisneyssä.

Takaisin numeroon 4/1996