Eettisestä kulutuksesta puhutaan nykyään paljon. Kuluttaminen ei ole enää yksityisasia, vaan koko telluksen huoli. Mutta miten etiikka ja kulutus viihtyvät rinnakkain? Ja mitä se eettinen kulutus oikein onkaan?

Teksti: Asko Laitinen

- Eettinen kuluttaminen on sitä, että kuluttaessaan ottaa huomioon, mitä seurauksia siitä on, sanoo Maan ystävien puheenjohtaja Jan Kunnas. Maan ystävät on vuonna 1996 perustettu ympäristöasioita, ihmis- ja eläinoikeuksia ja rauhanasiaa ajava liitto.

- Kun tekee ostopäätöksiä, ei pidä katsoa pelkästään markkamääräistä hintaa, vaan miettiä sitä, mitä siitä ostopäätöksestä seuraa ympäristölle, kehitysmaiden ihmisille tai onko sillä vaikutuksia työllisyyden kannalta, Kunnas sanoo.

Ympäristöetiikan tutkija Suvielise Nurmi lähestyy kysymystä eettisestä kulutuksesta sekä yleisen eettisen harkinnan että itse etiikan sisällön kannalta. Nurmi on perehtynyt aiheeseen tutkijantyössään Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitoksella. Hän valmistelee väitöskirjaa ympäristöetiikan luonto- ja ihmiskuvista.

- Eettisessä toiminnassa erottaisin kaksi asiaa. Ensinnäkin se on rationaalista päättelyä, jossa täytyy olla selvillä päämäärä, eli minkälaisia tuloksia halutaan omasta käyttäytymisestä olevan. Sitten täytyy olla tietoa keinoista, joilla siihen päämäärään päätetään päästä. Jos päämäärä on se, että kuluttamisessa ei tuhota luontoa, täytyy silloin olla tietoa, mikä on tuhoavaa ja mikä ei. Tässä on usein se ongelmakohta, eli se tieto ei ole sitä mitä luullaan, Nurmi huomauttaa.

- Toiseksi täytyy olla tietoa myös sivuvaikutuksista, eli mitä muuta tästä päämäärän tavoittelusta tai siihen käytetyistä keinoista aiheutuu. Pidemmällä aikavälillä ihmisen toiminta vaikuttaa paljon enemmän kuin mitä otetaan harkinnassa yleensä huomioon, hän jatkaa. Kannattavuus ja eettisyys vastakkain Eettisen harkinnan lisäksi toinen etiikan puoli on tutkija Nurmen mukaan varsinainen sisältö.

- Eettinen kuluttaminen edellyttää kyseenalaistamista. Se edellyttää kaikkien näiden päättelyn osasten, omien päämäärien ja taustaoletusten kyseenalaistamista, hän sanoo.

- Esimerkiksi kyseenalaistaisin heti käsitteen "eettinen kuluttaminen". Minusta on erittäin arveluttavaa puhua kuluttamisesta, jos puhutaan jostakin joka on eettistä. Käsitteeseen on sisäänrakennettu konsumistinen ihmiskuva, joka on melkoisen arveluttava.

Nurmen mukaan yhteiskunnassa on varmastikin aina tavaroiden ja materiaalien käyttämistä, mutta hänelle kuva ihmisestä "kuluttajana" on vastenmielinen. Jos markkinoiden lainalaisuuksia ja kannattavuutta pidetään kriteereinä sille, miten tuotetaan, ei eettisille kriteereille jää tilaa.

- Entisinä aikoina ei voitu ikinä kuvitella, että ihminen hyödyntäisi luontoa ottamalla omakseen jotakin. Ajateltiin, että ihminen vain käyttää, ja sitten luovuttaa takaisin, tarpeen mukaan. Siinä mielessä käsitys kuluttamisesta on aika uusi, Suvielise Nurmi kertoo.

Halpuudesta oltava varuillaan

Maan ystävien Jan Kunnaksen mielestä suurin ongelma Suomen kulutustavoissa on se, että me yksinkertaisesti kulutamme liikaa. Sen seurauksena luonnonvarat kuluvat holtittomasti ja rasitukset ympäristölle ovat suuret. Kulutustapamme laittavat kehitysmaat ja tulevat sukupolvet ahtaalle.

Ensisijaisesti pitää vähentää turhaa kulutusta, Kunnas toteaa. Mikä sitten on ´turhaa kulutusta´ onkin sitten hyvin henkilökohtaista.

- Hyvä tyyppiesimerkki turhasta kulutuksesta on esimerkiksi ajaminen Helsingin keskustassa autolla, vaikka on olemassa hyvät julkiset kulkuvälineet, Kunnas mainitsee.

Tutkija Suvielise Nurmi näkee yhdeksi suureksi ongelmaksi halpuuden ihannoinnin.

- Aina jos joku on halpaa, pitäisi ensiksi kysyä mistä se johtuu. Yleensä se herättää hälytyskellot soimaan, että jossain on luistettu tai se on joltakin pois. Täytyy olla erittäin hyvä syy ostaa jotain, joka on halpaa, hän painottaa.

Halpatuotanto tapahtuu Nurmen mukaan yleensä jollain tapaa luonnon tai työntekijöiden kustannuksella. Nyt geeniteknologiaa usein puolletaan sillä, että saadaan halvempia elintarvikkeita. Halpuuden argumentin uskotaan vetoavan ihmisiin, ja sillä puolustetaan mitä tahansa keinoja, Nurmi sanoo.

Suvielise Nurmen mielestä halpuuden ihannointi on erityisen räikeä ilmiö meillä Suomessa.

- Keski-Euroopan lehtikioskeissa ihmetellään ihan hurjasti, että miten Helsingin Sanomat voi olla niin täynnä hintoja. Olen kuullut eurooppalaisissa kaupungeissa ivaa siitä, että suomalaisiin vetoaa tällainen.

Politiikalla suuryritysten kimppuun

Tutkija Nurmen mukaan ei ole mitään vippaskonstia saada ihmisiä kuluttamaan eettisemmin. Jokaisen on tehtävä päätökset itse.

- Jos henkilö ei aseta mitään päämääriä päätöstensä seurauksista, tai välitä niistä, niin vähän paha mennä mitään sanomaan, hän sanoo.<

Nurmi kannattaa valtion aktiivista roolia talouden ohjailussa. Säätelemätön rahavirtojen yhdistyminen on hänestä "aika villiä". Globaalit talousjärjestelmät ovat herkkiä häiriöille, ja pienetkin häiriöt voivat aiheuttaa "hurjasti pahaa", hän uskoo.

Politiikan pitäisi Nurmen mielestä kannustaa tuotannon ja käyttäjien läheisyyteen. Kun tuottajat ovat samalla tuotteiden käyttäjiäkin, se luo vastuullisempaa asennetta.

- Aivan roimasti voisi lisätä tullisuojaa, jota on viimeaikoina purettu kovasti. Nimenomaan ylikansallisia yhtiöitä vastaan pitäisi luoda jonkinlaista puskuria.

Hintojen määrittely on myös yksi poliittinen keino, Nurmi muistuttaa. Hänen mielestään on äärimmäisen vastuutonta, että raaka-aineiden ja energian hinnat yritetään polkea mahdollisimman alas, koska juuri materiaalien, energian ja kuljettamisen pitäisi maksaa paljon. Hänestä työ taas saisi olla kohtuullisen edullista, mutta ei liian. Kun tuotteet olisivat työvaltaisia, se olisi ekologisestikin järkevämpää, hän muistuttaa.

- Suomessa nykyään puhutaan, että energian pitäisi olla mahdollisimman kilpailukykyistä. "Teollisuuden pitää saada halpaa energiaa", se on muka meidän kansantalouden ehto. En usko todellakaan siihen. Se on aika kukkua, eikä se ainakaan ole missään mielessä eettistä toimintaa, Suvielise Nurmi puuskahtaa.

- On esimerkiksi väitetty, että Suomessa on epäekologista viljellä tomaatteja, koska siinä joudutaan lämmittämään kasvihuoneita. Olisi muka ekologisempaa tuoda tomaatit Espanjasta! Mutta todellisuudessa vaikka ne tomaatit olisi tuotettu täällä Suomessa miten kuluttavilla menetelmillä tahansa, se on ekologisesti hurjan paljon järkevämpää kuin lennättää tai laivata niitä Espanjasta.

- Yleensä mitä lähempänä asiat tehdään, se on sen järkevämpää, Nurmi summaa. Suvielise Nurmi näkeekin suuryritykset suurena ongelmana.

- Keskittyminen on aina suuri ongelma. Variaatio luo vakautta. Mitä harvemmissa käsissä joku valta on, sitä suurempia ongelmia se yleensä tuottaa - yleensä se menee näin.

Vihreä verouudistus toisi kilpailuetua

Jan Kunnaksen mielestä eettinen kuluttaminen on vielä nykyään liian vaikeaa.

- Kauppojen tuotevalikoiman määrää ensisijaisesti hinta, hän murehtii.

- Myös verotuksen rakenne rankaisee siitä, että yrittää kuluttaa eettisesti. Monesti on paljon halvempaa ostaa uutta kuin korjata vanhaa. Raaka-aineiden hinta on suhteessa työvoimaan aivan liian alhainen, Kunnas sanoo.

- Yksinkertainen tapa ratkaista ongelma on niin kutsuttu vihreä verouudistus. Siinä siirretään verotuksen painopiste työvoiman verottamisesta raaka-aineiden käytön ja ympäristön pilaantumisen verottamiseen. Se automaattisesti muuttaisi kestävämmät tuotteet ja korjauspalvelut halvemmiksi ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin perustuvat tuotteet, tai joiden valmistusprosessit ovat erityisen haitallisia, kalliimmiksi.

Jan Kunnas uskoo, että ennemmin tai myöhemmin länsimaat uudistavat verotusjärjestelmänsä vihreämmäksi. Nyt eri maat lähinnä kyttäävät, kuka ottaa ensimmäisen askeleen. Kunnaksen mielestä Suomen kannattaisi jo oman etunsa vuoksi olla mukana etujoukossa, koska pidemmällä tähtäimellä saisimme melkoista kilpailuetua.

Tie vihreään verotukseen ei kuitenkaan tule olemaan helppo. Teollisuus ja suuryritykset haraavat vastaan minkä kykenevät.

- Nykyinen järjestelmä on tiettyjen tahojen etujen mukaista. Ne, joilla on nykyisessä järjestelmässä saavutettuja etuja, pistävät tietysti vastaan, Kunnas pohtii.

Jokainen vaikuttaa, halusi tai ei

Eettisestä kuluttamisesta puhuttaessa Maan ystävien puheenjohtaja Jan Kunnas painottaa kuluttajan vaikutusmahdollisuuksia.

- Kaikki mitä tuotetaan, tuotetaan kuluttajan tarpeita tai näennäisiä tarpeita vastaan. Mitään, mitä kuluttajat eivät osta, ei kovin pitkään tuoteta. Siinä mielessä kuluttajilla on valtaa, jos sitä vaan halutaan käyttää.

Ympäristöetiikan tutkija Suvielise Nurmi korostaakin yksilön asettamia päämääriä.

- Kaikki liittyy siihen, mitä me pidämme "hyvänä". Päämäärät määrittävät sitä minkälaista yhteiskuntaa ja maailmaa me toivomme. Pitää hyväksyä, että kulutustottumuksillamme on merkitystä, niin hyvässä kuin pahassakin.

- Päämäärissä keskeisiä ovat luonnon tasapaino ja kestävyys, ja toisaalta se, että mikä on ihmiselle mielekästä elämää, Nurmi sanoo

 

Takaisin numeroon 4/1999