Palestiinan televisio pitää uutisstudiota ulkona, koska Israelin armeija on tuhonnut tv-keskuksen.

Tapaamme palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin tämän päämajassa, jota Israelin armeija piirittää. Kotiarestissa oleva palestiinalaisten demokraattisissa vaaleissa valitsema johtaja on vihainen.

"Israel laajentaa sotaa asteittain meidän kansaamme, lapsiamme, kyliämme ja kotejamme vastaan kaikista rauhanaloitteistamme huolimatta. Olemme valmiita jatkamaan, mutta kuten näette, Israel laajentaa sotaa joka puolella: Pohjois-, Itä- ja Etelä-Gazassa, Betlehemin ympäristössä, Ramallahissa, Hebronissa", sanoo Arafat.

"Huomaatte itse palestiinalaisten jokapäiväisen nöyryyttämisen. Voitteko uskoa, että tiesulut ovat estäneet monia naisiamme menemästä sairaalaan synnyttämään? Onko tämä turvallisuutta? Onko tämä rauhaa? Fanaatikot ovat vallassa Israelissa!"

Arafatin mukaan palestiinalaisia ei tapeta vain aseilla, vaan myös saarrolla, joka vaikuttaa kaikkien elämään.

"He estävät meitä lähettämästä ruokaa, tavaroita ja polttoainetta, jopa vettä, moniin kyliimme ja kaupunkeihimme. Missä muualla on estetty ihmisiä juomasta? Uskomatonta! Voitteko kuvitella? Ja tämäkö ei ole terrorismia ja apartheidia? Miksi te kutsutte sitä?"

Israel rikkoi lupauksensa

"Meidän periaatteenamme on käyttää poliittisia toimintatapoja ja välttää väkivaltaa, mutta miehitys ei anna olla hiljaa tai toimia vain poliittisesti. Jos olisimme vain hiljaa paikallamme, meitä ei olisi enää olemassa!" huudahtaa Abdalhakim Awad.

Vihainen nuorimies istuu Arafatia esittävän suuren maalauksen alla. Tuhansien muiden nuorten tavoin Gazassa asuva Awad on lähtenyt mukaan intifadaan, palestiinalaisten kansannousuun, ja liittynyt Arafatin Fatah-liikkeen nuorisojärjestöön.

"Madridin prosessin myötä yhteiskuntamme avautui ja aloimme totutella poliittiseen toimintaan ja rauhaan. Usko minua, PLO:n oli vaikea saada ihmiset hyväksymään poliittinen ratkaisu. Kaikki palestiinalaiset eivät sitä hyväksyneet, koska tiesivät, mitä Israelin ääriainesten päässä liikkuu. Silti pelkästään Gazan kaduilla yli sata tuhatta palestiinalaista osoitti mieltään rauhanprosessin puolesta", sanoo Awad.

"Olimme toiveikkaita, mutta Israel ei pysynyt lupauksissaan. Me olimme luulleet, että voisimme edes mennä Gazasta Länsirannalle tapaamaan perheenjäseniämme tai että voisimme mennä kotikylistämme opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Mutta ei! Vuosina 1992-1998 Israel kunnioitti vain kolmasosaa rauhansopimuksesta. Palestiinalaiset eivät saaneet edes viedä tai tuoda mitään tuotteita ilman Israelin hallituksen lupaa. Lisäksi he pidättivät viisi tuhatta nuorta poliittista aktivistia. Tämä on toisen intifadan alkamisen syy", sanoo Awad.

Tammikuussa Jasser Arafat julisti historiallisen tulitauon, jonka kaikki palestiinalaisryhmät Hamasia ja islamilaista jihadia myöten hyväksyivät.

"Kolmen viikon ajan oli todella rauhallista, mutta Israelin pääministeri Ariel Sharon teki kaikkensa tuhotakseen tämän", puuskahtaa Abdalhakim Awad.

"Näiden kolmen viikon aikana Israelin armeija laajensi sotatoimiaan palestiinalaisia siviilejä vastaan. Miehitysjoukot menivät Rafahin pakolaisleirille, tulittivat intensiivisesti ja tuhosivat 80 taloa kokonaan ja 200 osittain. He pakottivat sadat siviilit, lapset, naiset ja vanhukset pakenemaan kodeistaan."

USA tukee Israelia

Palestiinan opiskelijaliiton edustaja Ibrahim Khraishi ei syytä yksin Israelia. Hänen mukaansa Israel ei voisi jatkaa tekojaan ilman Yhdysvaltojen tukea, vaikka Yhdysvallat esiintyykin konfliktissa puolueettomana rauhanrakentajana.

"Tunnemme olevamme aivan yksin. Tiedämme hyvin, että tässä maailmassa on yksi herra, Yhdysvallat, joka voi tuhota kaiken terrorismin vastaisen sodan nimissä. Israel käyttää tätä hetkeä ja New Yorkin tapahtumia hyväkseen sodassaan palestiinalaisia vastaan", sanoo Ibrahim Khraishi.

"Emme halua taistella maailman ainoaa supervaltaa vastaan, mutta meidän täytyy taistella oman vapautemme puolesta."

Euroopan Unioni on palestiinalaisten suurin taloudellinen tukija. EU:n painostuksen vuoksi myös Yhdysvallat on taipunut antamaan pientä tukea palestiinalaisille vastapainona miljardiavusta ja aseista, joita se antaa Israelille.

"Bushin hallitus lupasi palestiinalaisille 300 miljoonaa dollaria tukea. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Yhdysvallat tuo maahamme 'asiantuntijoita', joiden minimipalkka on 10 000 dollaria kuukaudessa. Nämä palkat maksetaan meille luvatuista rahoista. Jokaisesta palestiinalaisille luvatusta miljoonasta palautuu 900 000 dollaria takaisin amerikkalaisille. Tämä on uuden globalisaation sisältö", selvittää Khraishi.

Ibrahim Khraishi haluaa myös muistuttaa, että Israelin ja palestiinalaisten konflikti ei ole uskonnollinen konflikti - ainakaan palestiinalaisten puolelta. PLO:n johtoonkin kuuluu monia eri uskontoja edustavia ihmisiä.

"Palestiinalaiset ovat muslimeita, kristittyjä ja juutalaisia. Pidämme uskonnon erillään politiikasta. Minäkin olen muslimi ja vaimoni on kristitty", sanoo Khraishi.

Takaisin numeroon 2/2002