Leila Mustanoja opastaa yritysjohtajia uudenlaiseen ajatteluun
BISNESKIN VOI OLLA EETTISTÄ!

Bisnesetiikan suomalainen uranuurtaja Leila Mustanoja uskoo, että kansalaisjärjestöjen ja kuluttajien painostus pakottaa yritykset muuttamaan toimintatapojaan eettisempään suuntaan. Se ei kuitenkaan tapahdu käden käänteessä, vaan vaatii kärsivällisyyttä ja kovaa työtä. Mustanoja itse edistää unelmaansa luennoimalla bisnesetiikasta ja laatimalla yrityksille puolueettomia arvioita niiden eettisyydestä.

Teksti: Elias Krohn
Kuva: Perttu Iso-Markku

Tutustuessani Internetissä yrityskonsultti Leila Mustanojan kotisivuun ja kirjoituksiin en oikein tiedä miten niihin tulisi suhtautua. Toisaalta on hienoa, että joku patistaa yritysjohtajia ottamaan ihmisoikeudet, ympäristön ja muut eettiset näkökohdat huomioon. Toisaalta tuntuu hieman häiritsevältä, että Mustanoja esittää eettisyyden vain välineenä yrityksen maineen ja sitä kautta tuloksen parantamiseen. Ei kai tämä vain ole sitä kuuluisaa viherpesua (tai sosiaalista pesua), jossa kosmeettisilla parannuksilla kohennetaan yrityksen mainetta puuttumatta kuitenkaan perustaviin vääryyksiin?

Päätän ottaa asiasta selvää. Tapaan torikahvilassa Helsingin Punavuoressa iloisen ja puheliaan naisen, joka ei tunnu vastaavan tavanomaista mielikuvaa yrityskonsultista. Amnestyn rintamerkki koristaa konsultin käsilaukkua; ekonomin koulutuksen saanut Mustanoja on pitkän linjan ihmisoikeusaktivisti. Sitä kautta hän on yritysetiikastakin kiinnostunut.

Yritysetiikasta hän Mustanoja on luennoinut jo useita vuosia ja ollut alan uranuurtaja Suomessa. Kun hän aloitti vuonna 1996, bisnesetiikka oli Suomessa lähes tuntematon ala. Tänä päivänä se alkaa jo olla kova sana.

- Maine eettisenä yrityksenä on nykypäivänä yritykselle tärkeä. Maine menee helposti esimerkiksi ihmisoikeusrikkomuksien vuoksi, ja kadonneen maineen metsästys on todella kovaa työtä. Maine eettisenä yrityksenä parantaa liikevaihtoa ja sillä on selvää rahallista arvoa silloinkin, kun yrityksiä myydään tai fuusioidaan ja markkina-arvoja arvioidaan, Mustanoja vakuuttaa.

Erityisesti Mustanojalle tulvii kyselyjä yhteistyökumppanien ja alihankkijoiden eettisyydestä. Jos niissä ilmenee ongelmia, muuten "puhtaankin" yrityksen maine saattaa olla hetkessä pilalla.

Läheskään kaikkia bisnesmaailmassa toimivia puheet eettisyyden tärkeydestä eivät tietenkään hetkauta. Mustanoja on kuitenkin optimistinen: kun kansalaisjärjestöjen ja kuluttajien paine kasvaa ja tieto epäkohdista leviää, eettiset näkökohdat on pakko ottaa huomioon.

- Perustelut toki vaihtelevat laidasta laitaan. On yritysjohtajia, jotka vilpittömästi haluavat tukea ihmisoikeuksia ja haluavat tehdä asiat oikein ja eettisesti. On myös niitä, joita asia ei muuten erityisemmin kiinnosta, mutta jotka tajuavat, että eettisyys voi olla markkinavaltti ja parantaa liikevaihtoa.

- Toivoisin tietysti, että yritysjohtajat tajuaisivat eettisyyden merkityksen ja ryhtyisivät tukemaan sitä sen itsensä takia eikä pelkästään rahan takia. Toisaalta jos päästään siihen tulokseen, että eettisyys lisääntyy yrityksessä, se on hyvä asia, vaikka motiivina olisikin alunperin ollut vain markkinatilanteen hallinta ja lisätulojen hankinta.

Mustanoja vertaa tilannetta mielipidevangin puolesta käytävään kampanjaan:

- Kun tulee 30 000 vetoomusta ympäri maailmaa, niin päättäjät huomaavat, että tämä on heille huonoa mainosta ja vapauttavat vangin. Perustelut ovat väärät, mutta lopputulos on silti hyvä.

Ulkopuolinen monitorointi tärkeää

Yritysetiikan kannalta suurimmat ongelmat ovat yleensä kehitysmaissa. Samat yhtiöt, joiden toiminta länsimaissa on täysin mallikelpoista, saattavat kehitysmaissa toimia hyvinkin härskisti esimerkiksi alkuperäisasukkaita kohtaan. Mustanoja uskoo, että tieto myös kehitysmaiden asioista tulee lisääntymään ja sitä myötä paine epäeettisesti toimivia yrityksiä kohtaan kasvaa.

- Globalisaatio tuo mukanaan myös paremman tiedonkulun. Vaikka kuinka yritetään pitää tietoja salassa, ne vain aina luiskahtavat tällaisten yritysten kannalta vääriin käsiin, Mustanoja uskoo.

Millaista sitten olisi aidosti eettinen yritystoiminta ja esimerkiksi oikeudenmukainen maailmankauppa?

- Oikeudenmukainen kaupankäynti merkitsee sitä että kauppa on reilua ja tasapuolista: kumpikin osapuoli hyötyy, myös kehitysmaissa ne ihmiset jotka hyödykkeen tuottavat. Siihen kuuluu myös se, että yrityksen omistajien lisäksi työntekijätkin hyötyvät. Työnteon olisi taattava ihmisille riittävä elämisen taso, ei pelkkää minimipalkkaa, jolla jotenkuten kituuttaa, Mustanoja sanoo.

Nykyisenlaista maailmankauppaa ei Mustanojan mukaan voi näillä kriteereillä kovin oikeudenmukaisena pitää. Tekemistä siis riittää. Yritysten oman eettisyyden lisäksi tarvitaan myös lainsäädännöllisiä keinoja. Säädösten pitäisi kuitenkin toimia joustavasti ja siten ettei niitä voi helposti kiertää, muuten laki menettää uskottavuutensa. Liiallisen sääntelyn sijaan Mustanoja korostaakin ulkopuolisen monitoroinnin merkitystä.

- Jos yritys haluaa olla eettinen, sen on annettava ulkopuolisen, itsenäisen ammatti-ihmisen arvioida, onko yrityksen eettisyys todella kunnossa vai ovatko eettiset toimintakoodit vain paperi jota ei noudateta.

Myös kuluttajan rooli on Mustanojan mukaan tärkeä, vaikka ensisijainen vastuu eettisyydestä onkin yrityksellä itsellään.

- Yrityksen eettisen vastuun pitäisi olla itsestäänselvyys aivan samalla tavoin kuin yksilöidenkin. Toivon, että kuluttajat olisivat vielä aktiivisempia ja kysyisivät jatkuvasti eettisyyden perään. Kun yritykset joutuvat hankalien kysymysten eteen, ne vähitellen joutuvat muuttamaan toimintaansa, Mustanoja sanoo.

Kansalaisaktivismilla iso merkitys

Leila Mustanojan yhdeksi konkreettiseksi ansioksi voi lukea sen, että muun muassa hän rakentavalla kritiikillään sai Nokian julkistamaan eettiset toimintakoodinsa viime talvena. Hänen laatimastaan raportista kävi ilmi, että Motorola on ollut eettisyydessä Nokiaa aktiivisempi. Tuolloin monet tutut ihmettelivät Mustanojalle, kuinka tämä uskaltaa arvostella Nokiaa. Mustanojaa haastateltiin aiheesta myös New York Times -lehden Suomea käsittelevään artikkeliin.

- Kun eräässä saksalaislehdessä siteerattiin artikkelia, siinä esitettiin minut yhtenä niistä harvoista suomalaisista, jotka uskaltavat arvostella Nokiaa, Mustanoja kertoo huvittuneena.

Haastattelua tehtäessä keskustelu Soneran ympärillä velloo kuumana. Soneran johdon kanssa Mustanoja ei ole konsultoinut, mutta näkemyksiä aiheesta hänellä kyllä on.

- Julkisen vallan täytyy olla riittävän vahva, jotta se pystyy vastustamaan yksityisten yritysten valtiokaappausta, jollainen on tapahtunut muun muassa entisessä Neuvostoliitossa. Suomessakin ollaan menossa tällaista kohti. Soneran tapaus tuo esiin kysymyksen siitä, mitä hyötyä on valtion omistuksesta, jos valtiolla ei ole selkeätä ja johdonmukaista omistajapolitiikkaa. Jos suurin omistaja vain istuu ja sanoo, että ei me voida sekaantua mihinkään, sillehän nauretaan.

Mustanojan mielestä valtion pitäisi näyttää esimerkkiä ja ottaa eettisyys johtotähdekseen omistajapolitiikassaan. Päätöksiä toteuttamaan on valittava ammatti-ihmisiä, mutta taustalla pitää olla omistajan selkeä tahdonilmaus.

Jutustelun kuluessa huomaan, että Mustanoja on vastannut suunnittelemiini kriittisiin kysymyksiin jo ennen kuin olen ehtinyt niitä esittääkään. Koettelen kuitenkin vielä aktivisti-konsultin optimismia muistuttamalla siitä, miten vähän resursseja kansalaisjärjestöillä on käytettävissään verrattuna suuryhtiöihin, jotka saattavat käyttää miljardeja euroja omiin imagokampanjoihinsa.

- Se on aivan totta, Mustanoja vastaa.

- Mikään ei tapahdu yön yli. Pitemmällä tähtäimellä kansalaisjärjestöjen työllä on kuitenkin iso merkitys. Shell on jo kääntänyt suuntansa, Nike vielä tappelee vastaan. Paradigman muutos on kuin kääntäisi supertankkerin ympäri satama-altaassa: hidasta ja vaikeaa, mutta vääjäämätöntä. Orjakauppakin oli aikoinaan tuottoisaa bisnestä, mutta kansalaisten keskuudessa vähitellen nouseva vastustus johti siihen että sen maine alkoi heiketä ja lopulta siitä luovuttiin, Mustanoja vertaa.

Mustanojalla on vahva usko ihmisissä ilmenevään perusinhimillisyyteen ja eettisyyteen.

- Eettistä bisnestä on arvostettu aina. Jo kreikkalaiset filosofit kehottivat rehelliseen kaupankäyntiin. Kun rahan mahti ja kovat arvot saavat vallan, syntyy lopulta aina vastareaktio.

Tällä hetkellä Leila Mustanoja odottaa paljon muun muassa Reilulta kaupalta, joka tosin on ottamassa vasta ensiaskeliaan, ja nuoren polven kansalaisaktivismilta. Sitä hän kehuu huomattavasti asiantuntevammaksi ja vakavammin otettavaksi kuin hänen oman nuoruutensa aikaiset vastaavat liikkeet olivat.