ASUNTO VAIKKA VALTAAMALLA


Jehki Härkösen tovereineen valtaamasta Siperiasta kunnostetaan radikaalia nuorisotilaa.

Oranssi ry:n puheenjohtaja Timo Riitamaa istuu tyhjässä toimistossa Helsingin Katajanokalla. Alakerrasta kajahtaa punkbändin raivoisa soundcheck. Viimeisen kerran. Seuraavana päivänä Oranssi-klubia ei enää ole.

Teksti: Sampsa Oinaala
Kuva: Anne Pennanen

Purkutuomion saanut Katajanokan punatiilinen talo on ollut Oranssin tukikohta vuosikymmenen ajan; siellä on järjestetty keikkoja, pyöritetty kahvilaa ja teatteriryhmää sekä suunniteltu yhdistyksen toimintaa. Laajapohjaiseksi nuorisotoimintaa organisoivaksi järjestöksi paisunut Oranssi sai viime vuosikymmenen alussa alkunsa taloja valtaamalla. Suomalaisten mieliin juurtuivat kuvat oransseihin haalareihin sonnustautuneista nuorista, jotka vaativat asuntoja ottamalla luvatta käyttöönsä tyhjiä taloja.
Timon ensikokemukset talonvaltauksesta löytyvät varhaisnuoruudesta. "Muistan hyvin, kun pienenä poikana pantiin kiljua tulemaan tyhjään taloon", hän naureskelee. Projekti kariutui talon omistajalle poikien puuhastelun johdosta tulleeseen sähkölaskuun, joka johti kiljutehtaan paljastumiseen.
Sittemmin talojen valtaaminen on jäänyt Oranssin toiminnassa syrjään. 90-luvulla kaupunki hyväksyi Oranssin yhteistyökumppaniksi ja nykyään yhdistykselle on tarjolla tyhjiä taloja nuorisoasunnoiksi remontoitavaksi enemmän kuin he kykenevät ottamaan vastaan.
Yhteistyöputken auettua Oranssi on vallannut taloja lähinnä julkisuustempauksina. "Tehtaankadun puutalot vallattiin jotta ne suojeltaisiin. Vuonna 2000 Roihuvuoressa tehty kerrostalon valtaus johti siihen, että sosiaalivirasto kunnosti talon asumiskäyttöön", Timo listaa.

Epäkaupallista tilaa luomassa

Oranssin jälkeen taloja valtaamaan on noussut uusi sukupolvi. Vuosituhannen vaihteen jälkeen radikaalit nuoret ovat vallanneet pääkaupunkiseudulla useita kohteita, joista tunnetuin lienee Koivulan talo Lapinlahden sairaala-alueella. Asumisen sijaan päällimmäiseksi tavoitteeksi on noussut julkisen epäkaupallisen tilan luominen. "Tavoitteena on radikaali nuorisotila", Jehki Härkönen kiteyttää.
Tällä hetkellä Jehki puuhastelee Herttoniemessä, jossa valtaajien Siperiaksi ristimästä talosta syntyi muodollisella summalla vuokrasopimus kaupungin kanssa. "Paikkaa kehitetään käyttäjien ehdoilla", Jehki kertoo. Siperiassa on kirjasto, kahvila ja tietokoneita. Siellä järjestetään myös bileitä.
Siperiassa nuoria kannustetaan poliittiseen toimintaan. Esitteitä ja muuta materiaalia on tarjolla ja tiloja tarjotaan kansalaisjärjestöjen käyttöön. Alunperin paikasta piti tulla päihteetön kaupungin nuorisotilojen tapaan, mutta myöhemmin tavoitteesta on joustettu. "Haluamme olla avoimia myös niille, jotka eivät pääse muualle", Jehki perustelee.
Onko talojen valtaaminen jälleen päättymässä kaupungin vastaantuloon nyt, kun toiminta pyörii vuokrasopimuksen turvin? "Ei se tähän lopu", Jehki vakuuttaa.

Vaivihkaa vallattua

Ei talojen valtaaminen asunnoiksikaan ole Suomesta loppunut. Timon ja Jehkin tiedossa on Helsingin seudulla useita taloja, jotka ihmiset ovat omatoimisesti ottaneet asumiskäyttöön. Osasta tapauksia eivät tiedä edes talojen omistajat, sillä valtaukset on tehty vaivihkaa ilman pyrkimystä julkisuuden saavuttamiseen.
"Lisäksi hirveesti väkeä asuu käyttöönotetuissa paikoissa, mutta he eivät ole aktivisteja", Timo muotoilee viitaten mm. tyhjissä taloissa majaileviin pultsareihin. Toimivaan valtaukseen tarvitaan kuitenkin hänen mielestään ihmisiä, jotka kykenevät järjestelemään ja pitämään paikkoja kunnossa.
Timo uskoo, että talojen valtaamiselle asuinkäyttöön on edelleen vahva tarve. "Kun Oranssilla oli kämppä vapaana, sitä haki yli 50 ihmistä", hän päivittelee. Jehki kertoo, että tekeillä on talonvaltausopas, jolla on tarkoitus kannustaa ihmisiä ottamaan oma-aloitteisesti käyttöön tyhjiä tiloja.
Timo pitää asumista perusoikeutena, jonka voi toteuttaa viimekädessä valtaamalla itselleen asuinpaikan. "Jos ihminen ei näillä leveysasteilla saa asuntoa, on hänellä moraalinen oikeus järjestää sellainen itse. Kukaan ei voi kiistää oikeutta asumiseen!"

Takaisin numeroon 2/2003