POLIITTISEN TEATTERIN PALUU
Teatteriryhmä Poleemi parantaa maailmaa
Mitä saadaan, kun yhdistetään epätasa-arvoa pullollaan oleva maailma innokkaisiin teatterintekijöihin ja maustetaan keitos banaanilla ja kurkulla? Vastaus: kantaaottavaa katuteatteria.
Teksti: Anna Kainulainen
Kuva: Tuukka Rönkkö
Teatteri Poleemi ottaa näytelmässään kantaa globaalin ruokatalouden
ongelmiin.
Ruoka-aika on jyväskyläläisen Teatteri Poleemin oikeudenmukaisen
maailmankaupan puolesta puhuva näytelmä, jota on muutaman kuukauden
ajan esitetty Suomen kaupunkien kaduilla ja toreilla. Tarinoin hetken
Ruoka-ajan tekijäjoukon kanssa harjoitusten tiimellyksessä.
Näytelmässä köyhät pienviljelijät viljelevät
peltojaan niin Afrikassa kuin Suomessakin ja iso paha herra Hell Monte
nappaa molempien tuotot omaan taskuunsa, vaikka jollain pitäisi viljelijöidenkin
elää. Samaan aikaan toisaalla länsimaisen ökyporvarin
vatsa huutaa ruokaa ja hänen palvelijansa on ihmeissään
etsiessään toinen toistaan eksoottisempia elintarvikkeita isäntänsä
kuvun täytteeksi.
Vielä suurempien pulmien eteen palvelija joutuu yrittäessään
selvittää ruoka-aineiden alkuperää. Ja kuinkas sitten
käykään, kun viljelijät alkavat vaatia oikeuksiaan
ja palvelijakin tuskastuu ahneeseen ylikansalliseen välikäteen...
Näytelmää on inspiroinut Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen
Kepan koordinoima Ruoka-aika-kampanja ja halu levittää sen tuottamaa
tietoa. Kaimakampanjan sanomahan on se, että nykyisen kaltainen ruokatalous
on pahasti hakoteillä. Ylikansallista tehotuotantoa jatkamalla kurina
ei poistu köyhien vatsoista. Sen sijaan suosimalla reilua kauppaa
ja lähiruokaa voidaan kulkea kohti oikeudenmukaista ruokajärjestelmää
ja nälän katoamista maailmasta.
Köyhyys on sukupuolittunutta
Nälkä ja köyhyys eivät suinkaan ole puolueettomia,
vaan ne koskettavat naisia paljon enemmän kuin miehiä. Jokaisesta
maailman kymmenestä köyhästä seitsemän on naisia.
Eipä siis ole sattumaa, että Poleemi on valinnut näytelmänsä
päähenkilöiksi naiset. Viljelijöitä Simbaa ja
Sirpaa esittävät Elina Sällinen ja Miira Rauhamäki.
Näyttelijät kertovat, että myös porvari ja riistäjä
ovat tarkoituksella valkoisia miehiä. Palvelija olisi voinut olla
nainen, mutta näyttelijöiden sukupuolijakauma asetti omat rajoituksensa.
Ruoka-ajan syntyhistoria on mielenkiintoinen, sillä näytelmä
on syntynyt prosessidraamaa metodina käyttäen. Ohjaksiin tarttui
draamapedagogiikan opiskelija Antti Kirjavainen ja näin, yhdessä
tehden, pienistä ideoista kehittyi valmis esitys. "Tällainen
työskentely on ollut haastavaa, kun käsikirjoitusta ei ole ollut.
Välillä se on tuntunut vaikealtakin", sanoo Hell Monten
nahkoihin sonnustautuva Petteri Olkinuora.
Poleemilta on totuttu näkemään usein melko ironisia ja
sarkastisia luomuksia, mutta tässä itse Mauri Pekkarisenkin
hurmanneessa esityksessä lähestymistapa on suorempi ja informatiivisempi.
Poliittista teatteria pilke silmäkulmassa
Teatteri Poleemi syntyi kaksi vuotta sitten, kun kansalaisjärjestöissä
aktiivisesti toimivat ihmiset, joista monella oli myös teatteritaustaa,
halusivat yhdistää nämä kaksi kiinnostuksensa kohdetta.
"Halusimme vihreää vasemmistolaista teatteria, mutta poliittisuus
ei ole meille itseisarvo", sanoo ryhmässä alusta asti mukana
ollut Miira Rauhamäki.
Kyllästyminen aivottomaan hahahaa-teatteriin sai ryhmän kehittelemään
yhteiskunnallisempia teatterikappaleita. Poleemi osaa silti olla myös
hauska ja pyrkii yhdistämään komedian ja aktivismin, eikä
itseironiastakaan ole pulaa.
Poleemilaisten mukaan monet teatterit kieltävät poliittisuutensa,
vaikka niiden käsittelemät aiheet olisivatkin poliittisia. "Myös
monet katsojat tuntuvat arastelevan kantaaottavaa teatteria", toteaa
Tommi Koivula. Poleemi on silti menestynyt hyvin tuomalla politiikan
lähelle ihmisten arkea. Ryhmä ei haluakaan tehdä teatteria
vain ihmisille, jotka ovat jo valmiiksi tiedostavia, vaan kaikille.
Poleemin työn tuloksista ovat saaneet nauttia niin kansalaisjärjestöt
omissa tilaisuuksissaan kuin suurempikin yleisö. Ryhmä on esiintynyt
esimerkiksi Aseistakieltäytyjäliiton, Maan Ystävien, Oikeutta
Eläimille -järjestön ja Luonto-Liiton tapahtumissa. Muista
projekteista tärkeimpiä ovat aktivistimusikaali Kaikki rakastaa
kettutyttöä, mediakriittinen Haluatko katsojaksi -sketsishow,
Satu globalisaatiosta ja ydinvoiman vastainen Kuinka tulin äärijärkiini.
Epäpoliittisempaa tuotantoa edustaa ihmissuhteiden pyörteisiin
sukeltava lyhytelokuva Kortti ja liivit.
Teatterin kautta voi vaikuttaa
Poleemilaiset uskovat vahvasti teatterin vaikuttamismahdollisuuksiin.
"Teatteria tekemällä voi herättää ajatuksia
paremmin kuin esimerkiksi pitämällä puheen. Teatterin kautta
vaikuttaminen jää mieliin paremmin ehkä siksi, että
se on hauskaa" uskoo Rauhamäki. Koko ryhmä on yksimielinen
siitä, että poliittista teatteria tarvitaan. Kysyntää
sille on paljon, mutta saisi olla enemmänkin. Tässä kohden
toimittaja joutuu hieman kiusaantuneena vastaamaan uteluun siitä,
miksi Vasemmistonuoret eivät ole koskaan pyytäneet Poleemia
esiintymään tapahtumiinsa...
Poliittisuus ei ole Poleemille kuitenkaan osoittelua, vaan halua saada
ihmiset itse ajattelemaan. Ryhmä ei ole itsekään yhtenäinen
joukko vaan jäsenillä on monia mielipiteitä ja jokainen
haluaa painottaa itse tärkeiksi kokemiaan asioita. Ryhmän sisällä
käydään paljon keskustelua.
Poleemissa mukana oleminen on vaikuttanut myös jäseniin itseensä.
Asioita on pakko miettiä, kun tekee itse. On pohdittava, miten esittää
asian muille. Esimerkiksi Ruoka-ajan myötä arkipäivän
kulutusvalinnat ovat askarruttaneet kaikkia näytelmässä
mukana olleita ja reilua kauppaa sekä luomutuotteita on etsiytynyt
heidän ostoskoreihinsa vielä entistä enemmän. Aivan,
juuri siksi, että myös Simban ja Sirpan kaltaisilla olisi kestävät
lähtökohdat elämälleen.
Poleemi perustettu myös Helsinkiin
Yksi osoitus Teatteri Poleemin menestyksestä on toimintaryhmän perustaminen myös Helsinkiin. Ryhmä on ollut kasassa viime keväästä lähtien. "Olemme tehneet monenlaisia teatteri-ilmaisullisia perusharjoituksia, ja esimerkiksi käsitelleet tekstejä ja lukeneet runoja, mutta mitään varsinaista proggista ei vielä ole työn alla. Ryhmään kuuluu kymmenisen jäsentä, kokouksissa on käynyt viidestä hengestä ja ylöspäin. Syksyllä tulee varmaan ajankohtaiseksi hakea käyttövuoroa jostain nuorisotalosta tai yrittää saada aikaan jonkinlainen sopimus Rauhanaseman salin käytöstä", kertoo Jessica Suni Helsingin Poleemista. Ensimmäiseksi teemakseen pääkaupungin poleemikot ovat suunnitelleet ottavansa mahdollisesti naisasian.
Poleemin sivut:
http://www.cc.jyu.fi/~topeolki/poleemi
Helsingin ryhmä: Jessica Suni, jessicasuni@hotmail.com, 040-7546954