SAAKO SEKSIÄ OSTAA RAHALLA?

"Prostituutio vaikuttaa osaltaan yleiseen kuvaan naisisista kauppatavarana. Siksi seksin osto tulisi kriminalisoida", sanoo Laura Tuominen.
"Seksin oston kriminalisointi vaikeuttaa entisestään prostituoitujen asemaa. Prostituoiduilta itseltään tulisi kysyä, millaista tukea he tarvitsevat", sanoo Anna Kontula.
Pitäisikö prostituution asiakkuus kriminalisoida? Onko prostituutio uhriutta vai uravalinta? Tuominen ja Kontula keskustelivat asiasta Helsingin rautatieaseman kahvilassa eräänä harmaana tammikuun päivänä.

Teksti: Heta Muurinen
Kuva: Perttu Iso-Markku

Laura Tuominen (vas.) pitää seksin oston kriminalisointia periaatteessa hyvänä ratkaisuna, Anna Kontulan mielestä se vain lisäisi ongelmia.

Seksityöntekijöiden etujärjestö Salli vastustaa seksipalveluiden oston kriminalisointia. Sallin varapuheenjohtaja ja Tampereen yliopiston tutkija Anna Kontula tutkii itsenäisiä suomalaisia tai Suomessa pysyvästi asuvia prostituoituja. Hän selvittää, mikä on seksityön merkitys prostituoitujen koko elämänkaarella.
"Suurin uhka prostituoiduille eivät suinkaan ole asiakkaat, vaan suomalainen yhteiskunta, joka suhtautuu heihin todella negatiivisesti. Ympäristön asukkaat syyllistyvät jopa väkivaltaisiin aggressioihin prostituoituja kohtaan ilman, että siihen puututaan millään lailla", Kontula sanoo.
Myös viranomaisasenteessa on selviä merkkejä rakenteellisesta syrjinnästä seksiammattilaisia kohtaan: huoltajuuskiistoissa prostituutio katsotaan raskauttavaksi asianhaaraksi huoltajuuden myöntämistä vastaan. "Naisen oikeudesta äitiyteen puhuttaessa on jo kyse aika perustavanlaatuisesta oikeudesta. Kulttuurissamme on täysin luvallista kyseenalaistaa, että prostituoidulla ei tätä oikeutta ole, koska hän on jollakin lailla leimautunut ja saastainen nainen."
Kriminalisoinnilla pyritään yleensä ehkäisemään jotakin pahaa, joka uhkaa yhteiskuntarauhaa. Missä prostituutiosta puhuttaessa piilee perimmäinen ongelma, ilmiössä itsessään vai ihmisten asenteissa?

"Prostituutio ei ole saatanasta"

"Prostituutio sinänsä ei ole mikään saatanasta oleva juttu tai automaattisesti paha asia, jos kysymyksessä ovat nimenomaan ihmiset, jotka vapaata tahtoaan noudattaen ovat tekemässä itselleen uraa. Mutta jos prostituutiokysymys jollain lailla pelkistetään ostajan ja myyjän väliseksi suhteeksi, niin siinä tullaan perustavanlaatuisen ongelman eteen: prostituutio aiheuttaa ongelmia myös muulle yhteiskunnalle, varsinkin naisille", perustelee Laura Tuominen. Hän on vasemmistonuorten aktiivi ja opiskelee Helsingin yliopistolla valtiotieteitä. "Jos kerran suurin osa naisjärjestöistä on sitä mieltä, niin on syytä ainakin olettaa, että kriminalisoinnilla on edullisia vaikutuksia naisten asemaan."
Kontula kysyy Tuomiselta rauhallisesti, onko tämän mielestä naisjärjestöillä oikeus määritellä seksuaalimoraali. Tuominen myöntää: "Olen kyllä tietyssä mielessä valmis kävelemään asianosaisten yli naisten nimissä, mutta vain sillä ehdolla, että kriminalisointilain yhteydessä huolehditaan myös tarpeellisista tukitoimista."
Kontulan mielestä tukitoimia ei pystytä turvaamaan, jos kriminalisointi astuu voimaan: "Kriminalisointi vahvistaa käsitystä, että on oikein potkia huoria, koska he ovat huonoja naisia."
"Huorahan on nykyisin yleisnimitys kaikille naisille. Ainakin yläasteella. En pidä sitäkään kovin toivottavana", näpäyttää Tuominen.
Kontula muistuttaa, että Suomessa naisliike on tarjonnut yleensä keinoiksi tiedotusta ja koulutusta. Häntä ihmetyttää, miksi seksin oston yhteydessä yhtäkkiä halutaankin turvautua rikoslakiin. Tuomisen mielestä ristiriitaa ei ole: "En näe, että nämä eri muodot olisivat toistensa vastakohtia. Nyt on vain niin, että prostituution asiakkuuteen vaikuttaminen rikoslain kautta on nähty tehokkaaksi mielipide- ja asennevaikutuskeinoksi."

Kapitalismi tavaroittaa naisruumiin

Tuominen on huolestunut seksin myynnin vaikutuksista koko yhteiskuntaan: "En pidä yksityiselämän esimerkeistä, mutta kyllä minultakin on yritetty ostaa seksiä. Naisen ruumiin pitäminen kauppatavarana vaikuttaa kaikkiin asenteisiin. Siinä vaiheessa kysymys ei ole pelkästään siitä, että on tietty ammatinharjoittajaryhmä, joka on jollain tavalla irrallaan yhteiskunnasta ja sukupuolineutraali. Prostituutiota harjoittavat ihmiset leimaavat kaikki naiset, koska kysymyksessä on ns. maailman vanhin ammatti."
Naisen ruumista myy kauppatavarana myös iltapäivä- ja naistenlehtien värikäs joukko kansissaan päivittäin. Moni päätoimittaja myöntää, että myyntiluvut tippuvat heti, jos kannessa ei ole kuvaa kauniista, nuoresta naisesta. Ja mitä tapahtuisikaan muoti- ja elokuvateollisuudelle tai koko mainosmaailmalle ilman naisen ruumiin kaupallistamista? Tuomisen mielestä prostituutiota suurempi ongelma on koko yhteiskunnan pehmopornoistuminen median ja mainonnan kautta. Se ei kuitenkaan hänen mielestään poista prostituution osallista vaikutusta asenteisiin.
Kontula uskoo monen prostituoidun olevan Tuomisen kanssa yhtä mieltä mainonnan ja median vaikutuksista naisruumiin kaupallistumiseen, mutta kriminalisoinnin kohdalla kyseessä ovat isommat arvot: "Ihmisen oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan on tärkeämpi kuin se, millä lailla hän moraalisesti ehkä loukkaa muiden ihmisten käsityksiä seksuaalisuudesta."
Tuominen pysyy kannassaan: "Sen lisäksi, että laki vaikuttaisi suoraan ostajiin ja myyjiin, sillä on myös asennevaikutuksia. Se voisi vahvistaa suomalaisten käsitystä siitä, että naisen ruumis ei ole kauppatavaraa.
"Prostituoidut eivät itse koe, että he tai heidän ruumiinsa olisi kauppatavaraa", muistuttaa Anna Kontula.
"Mutta ne naiset kokevat, jotka joutuvat elämään prostituution lieveilmiöiden kanssa", sanoo Tuominen ja kääntää puheen prostituutiokeskustelussa vallinneeseen vapauden tematiikkaan. Hänen mielestään keskustelussa puhutaan vapaudesta nimenomaan merkityksessä prostituoitujen ja asiakkaiden vapaus ja vapaudesta ns. vapaaseen seksiin. "Mutta vapaus on harhaanjohtava termi. Prostituutio ruokkii osaltaan vanhaa myyttiä naisesta ainoastaan seksuaaliolentona ja miesten tarpeiden tyydyttäjänä."
"Pitääkö meidän kieltää kotiäitiys, koska se ruokkii myyttiä naisesta vain äitinä ja lasten ja miehen tarpeiden tyydyttäjänä?" kysyy Anna Kontula. Hän viittaa kulttuurissamme edelleen vahvasti elävään kahtiajakoon kunniallisten ja huonojen naisten välillä, joka kulminoituu madonna-huora -myyttiin:
Tuomisen mielestä olennaisempaa on miettiä, miksi juuri naiset ajautuvat prostituution pariin. Täten tulee näkyviin, ettei kysymys ole täysin sukupuolineutraalista asiasta.
"Prostituoituihin kohdistuva diskriminaatio on heistä itsestään paljon suurempi ongelma kuin se, ajautuuko alalle naisia vai miehiä. Olen tavannut prostituoituja, jotka ovat tehneet vankan henkilökohtaisen päätöksen, että heidän uransa tai ainakin osa heidän uraansa muodostuu seksityöstä. Tällöin ei voi puhua ajautumisesta", vastaa Kontula.

Kaksinaismoralismia vai sosiaalipolitiikkaa?

Arviot prostituoitujen määrästä ovat toistaiseksi kovin viitteellisiä. Kontula arvioi tutkimuksessaan, että suomalaisia tai pysyvällä oleskeluluvalla Suomessa toimivia prostituoituja olisi noin neljäsosa kaikista alalla työskentelevistä. Enemmistö on Virosta ja Venäjältä turistiviisumilla tulleita, parituksen alaisia prostituoituja. Heitä on Suomessa poliisin arvion mukaan tuhannesta kahteen tuhanteen.
Karkotusuhan alaiset ja usein paritusrikollisuuden alaisuudessa olevat tai sen alaiseksi vaarassa joutuvat prostituoidut eivät voi turvautua poliisin apuun. Heidän tilanteensa poikkeaa tässä suhteessa itsenäisten ammatinharjoittajien vähemmistöstä.
Myös Laura Tuomisen mielestä oikeusministeriön esityksessä on puutteita: "En itsekään usko siihen, että kriminalisointi millä keinolla tahansa olisi automaatioratkaisu, vaan laki olisi toimiva vain siten, että siinä määritellään prostituoidun asema ja puututaan todistajansuojaongelmiin." Tuomisen mielestä kriminaali- ja sosiaalipolitiikka voivat täysin tukea toisiaan.
"Miten voidaan vapaasti harjoittaa ammattia, jos asiakas ei voi olla prostituoidun kanssa tekemisissä syyllistymättä rikokseen?" kysyy Kontula. "On kaksinaismoralistista sanoa, että prostituutio sinänsä on ihan ok, mutta että asiakkuus kriminalisoidaan."
Kontula tarjoaa itse vaihtoehdon: "Minkä takia meidän tulee tehdä ratkaisuja kriminaalipolitiikan keinoin, kun prostituoitujen etujärjestöt ympäri maailmaa kertovat, että heidän omanarvontuntoaan ja elämänlaatuaan parantaisi enemmän se, että heille sallittaisiin samat ihmis- ja työoikeudet kuin muillekin? Tätä ei voida tehdä, jos on samaan aikaan kriminalisoitu asiakkuus. Jos ei voi harjoittaa ammattiaan julkisesti, ei voi myöskään vaatia oikeuksiaan eikä turvautua viranomaisten apuun, jos joku niitä oikeuksia loukkaa. Edes verojen maksu ei ole mahdollista."
Tuomisen mielestä Kontula demonisoi tulevaisuutta. Parituntinen keskustelu päättyy yhtä sopuisasti kuin alkoikin.

LAUSUNTOJA PUOLESTA JA VASTAAN

Laura Tuomisen ja Anna Kontulan "tasapeli" heijastelee julkisen keskustelun jakaantumista: Oikeusministeriön työryhmän ehdotus seksin oston kriminalisoinnista on herättänyt kannatusta 18 asiasta pyydetyssä lausunnossa, 21 lausuntoa vastusti kriminalisointia. Kaikkiaan lausuntoja antoi 72 tahoa, jotka olivat viranomaisia, järjestöjä ja tiedeyhteisöjä.
Keskustelulle tyypillistä on, että kriminalisoinnin puolustajat vaikuttavat hyvinvoivilta ja koulutetuilta ihmisiltä, joiden huoli kohdistuu prostituution lieveilmiöihin ja asennevaikutuksiin, siis siihen osaan ongelmaa, joka tunkeutuu heidän omaan elinpiiriinsä. Vastustajat taas ovat pysyvästi Suomessa asuva prostituoitujen vähemmistö sekä prostituution parissa työskentelevät viranomaistahot. Tämä ryhmä puhuu laajan joukon suulla, johon kuuluu myös paitsi todellisia parituksen uhreja myös potentiaalisia uhreja, jotka eivät vielä tiedä sitä olevansa. Kuvaavaa on myös se, että areenalla vastakkain ovat naiset. Asiakkaat, parittajat ja muut miehet istuvat edelleen pimeässä katsomossa.

Takaisin numeroon 1/2004