SUOMALAISYRITYSTEN VOITOT EIVÄT TYÖLLISTÄ

Laman jälkeen suomalaiset suuryritykset ovat takoneet kovaa tulosta vuosi toisensa perään. Miksi työttömyys pysyy silti korkealla? Freelancetutkija Ritva Pitkänen tietää syyn.

Tekstit: Perttu Iso-Markku
Kuva: Jarmo Lintunen

Eläkkeellä oleva KHT-tilintarkastaja Ritva Pitkänen herätteli viime vuonna pientä talouspoliittista mediamyrskyä julkaisemalla tutkimuksensa, joka jäljitti suomalaisten teollisuusyritysten 90-luvulla tekemät jättivoitot ulkomaille. Tutkimustulokset vahvistivat sen, minkä monet jo aavistelivatkin: voittoa tahkoavat suuryritykset eivät työllistä Suomessa. Loppuvuodesta Pitkäseltä ilmestyy yhdessä palkansaajien tutkimuslaitoksen Pekka Sauramon kanssa uusi tutkimus, jossa mukana tarkastelussa on myös palvelusektori. Käyrät kaavioissa eivät näytä yhtään aikaisempia lohdullisemmilta.

Minne kultamuna katosi?

KHT-tilintarkastajan ammatistaan eläkkeelle siirtynyt Ritva Pitkänen ei malttanut jättää talousasioita. Vapaa-ajalla syntyi tutkimus ”Mihin katosi kultamuna? – Suomen teollisuuden voitot ja niiden käyttö 1990-luvulla”, joka sai viime vuonna julkisuuteen tultuaan yritysjohtajat vääntelehtimään nahkatuoleillaan.

Pitkäsen tutkimus haastoi sen talouspoliittisen liturgian, jonka mukaan yritysten kasvavat voitot luovat lisää investointeja ja niiden kautta työpaikkoja. Pitkänen puhuu itse ”savuverhosta” – virallisten mantrojen taakse kätketään se mitä oikeasti tapahtuu.

Aikuisten oikeasti teollisuusyritysten suurvoitot menivät yritysostoihin. Toimitusjohtajat keräsivät ostoskoreihinsa firmoja niin Suomesta kuin ulkomailta. Samaan aikaan kun suomalaisille työntekijöille saarnataan palkkamalttia, teollisuus työllistää edelleen vähemmän ihmisiä kuin ennen lamaa.

Paksusti voivat yritykset ovat myös maksaneet ennätyssuuria osinkoja. Osakkeenomistajien palkitsemiseen teollisuusyritykset käyttivät kymmeniä miljardeja euroja. Summasta iso osa valui ulkomaisille sijoittajille, samalla kun investointeihin, siis koneisiin, laitteisiin tai rakennuksiin, käytettiin vain alle kymmenen miljardia euroa. Jättivoitoilla ei luotu Suomeen uutta kiinteää pääomaa.

Investointien vähäisyys näkyy massatyöttömyydessä, joka ei osoita hellittämisen merkkejä. Vaikka reaalisten palkkakustannusten nousu pysähtyi jo 1990-luvun puolivälissä, vähennettiin teollisuudesta 90-luvun lopun hulppeina vuosina 50 000 työntekijää.

Palveluista ei paikkaajaksi

Vaan eikö ole jo vuosia rummutettu, että palvelualat työllistävät ne, joille teollisuudella ei ole käyttöä? Pitkänen viittaa uusimpaan tutkimukseensa.

”Kehitys, joka on näkynyt teollisuudessa, on palvelualoilla samannäköistä”, hän sanoo.

Yhteenlaskettuna teollisuus ja palvelualat työllistävät vähemmän kuin ennen lamaa.

”Palvelusektorin työllistävä merkitys on noussut, mutta nousu ei riitä kattamaan teollisuuden puolella menetettyjä työpaikkoja”, Pitkänen analysoi. Investoinnit ovat olleet erittäin vähäisiä myös palvelualoilla.

Ulkomaalaisistakaan yrityksistä ei ole apua, sillä ne sijoittavat Suomeen vain puolet siitä, mitä suomalaiset yritykset ulkomaille.

”Olen törmännyt useampaan suomalaiseen suuryritykseen, jotka jopa vuosikertomuksessaan toteavat, että niiden tavoitteena on pitää investoinnit nollassa”, Pitkänen paljastaa. Tällaisen linjan on valinnut esimerkiksi metsäyhtiö Stora Enso. Suomen suurimmat yhtiöt aikovat kasvaa ainoastaan ostamalla toisia yrityksiä ja investoimalla ulkomailla.

Pääomien virtaaminen Suomesta yrityskauppojen ja osinkojen tuloksena on Pitkäsen uuden tutkimuksen mukaan pääosin muutaman suuren suomalaisen suuryrityksen toiminnan tulosta. Tässä ryhmässä ovat Nokia ja Sonera, suuret paperi- ja metalliyritykset sekä teleliikenne.

Työllistävätkö nämä pääomat sitten maailmalla ja minkälaisilla työehdoilla? Suomen teollisuus työllistää ulkomailla kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 1996 ja palvelutoimialat neljä kertaa enemmän. Ainakaan kolmannen maailman köyhyyttä suomalaisyritysten pääomat eivät lievitä, sillä varojen suunta on ollut Länsi-Eurooppa. Suurimmat kohdemaat ovat Ruotsi, Sveitsi ja Belgia.

”Työntekijöitä on petetty”

Pitkästä ärsyttää talousmiesten ylivalta poliittiseen päätöksentekoon.

”Talouteen suhtaudutaan liian usein niin, että se olisi muka joku omalakinen järjestelmä, josta voidaan löytää yhteinen etu kaikille. Taloudelliset ratkaisut ovat valtaapitävien ihmisten päätöksiä”, Pitkänen pohtii.

Suuryritysten johtoportaat ovat päättäneet pistää investointinsa jäihin ja ylläpitää osaltaan korkeaa työttömyyttä. Eduskunnalla ja hallituksella on kuitenkin omat näppinsä pelissä. Vuonna 2000 helpotettiin kansainvälistä voittojen siirtoa ja osinkojen maksua. Tämä maksoi Pitkäsen mukaan välittömästi Suomelle lähes viisikymmentä miljoonaa euroa. Tänä vuonna alennettiin yritysverokantaa tavalla, joka vähentää valtion tuloja yli 500 miljoonaa euroa.

”Ja sitten budjettiriihessä on iso sota siitä, onko varaa antaa sata miljoonaa köyhyyden lievittämiseen”, Pitkänen puuskahtaa.

Pitkäsen mukaan tulonjako yritysten voittojen ja työntekijöiden palkkojen välillä on työntekijöiden kannalta huonompi kuin kertaakaan sotien jälkeen.

”Yritysten voitot ovat kasvaneet ja ne on käytetty kansainvälistymiseen. Samalla ne siirtyvät pois meidän kansantaloutemme piiristä.”

Työntekijöiden koko lamanjälkeisen ajan jatkuneella palkkamaltilla on osuutensa asiaan.

SAK:n vasemmistoliittolaisen varapuheenjohtajan Matti Huutolan mieleen hiipi ajatus, että työntekijöitä on petetty, kun hän tutustui Pitkäsen tutkimustuloksiin.

”Ratkaisuja palkoista on tehty siksi, että työllisyyttä parannettaisiin ja investointeja käynnistettäisiin”, Huutola sanoi Talous-Sanomien haastattelussa vuosi sitten. Viime talvena puidussa tupo-riihessä työntekijäpuolen vaatimukset olivat kuitenkin edelleen maltilliset.

Teollisuus on puolustautunut Pitkäsen tuloksia vastaan sanomalla, että yritykset ovat käyttäneet valtavia summia tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, asioihin jotka eivät näy Pitkäsen analysoimassa tilinpäätöstilastossa. Elinkeinoelämän keskusliitto on hiljattain julkistanut tutkimuksen (EK, Investointitiedustelu 2005) joka viittaisi siihen, että suomalaisten teollisuusyritysten kiinnostus investoida kotimaahan olisi kasvamassa. EK:n tutkimuksen mukaan investointivirrat olisivat vuonna 2004 kohdistuneet Suomeen 3,4 miljardin euron edestä kun vastaava luku ulkomaansijoitusten kohdalla oli 2,4 miljardia euroa. Pitkäsen teollisuusinvestointeja kartoittanut tutkimus käsitteli vuosia 1990 – 2003. Se, että investoinnit kotimaahan olivat vuonna 2004 nousseet ei vielä muuta kokonaiskuvaa kun asiaa on kuitenkin tarkasteltava pitkällä aikavälillä.

”Rajanveto on toki vaikeaa. Onko laaja mainoskampanja tai uuden brändin luonti investointia?”, Pitkänen pohtii. ”Fakta on kuitenkin, että teollisuus työllistää vähemmän kuin ennen lamaa, olivatpa yritykset käyttäneet rahansa sitten mihin tahansa.”

Elcoteqin toimitusjohtaja Antti Piippo puolestaan kommentoi, että jos hänen yrityksensä ei olisi kansainvälistynyt, sitä ei olisi enää olemassa. Pitkänen myöntää, että nykyisten kansainvälisen talouden voimien jyllätessä Piippo voi hyvinkin olla oikeassa. Suomen itsenäiset mahdollisuudet vaikuttaa talouteensa ovat vähentyneet.

Kansainvälistymisessä on kuitenkin kyse siitä, kenen ehdoilla se tapahtuu.

”Jokainen voi tykönään pohtia, onko muita toimintavaihtoehtoja kuin kulkea saalistavana haina muiden joukossa”, Pitkänen sanoo painokkaasti.

---

Kommentti:

SIAT VATUKOSSA

Seinälläni roikkui joskus SDNL:n, nykyiseltä nimeltään Vasemmistonuorten, juliste 90-luvun alusta. ”Sika vatukossa”, juliste uhoaa ja kuvassa tyytyväinen porho näyttää pitkää nenää setelit kainalossaan. Lama-ajan tuntoja purkava teksti kuuluu: ”Mitä luulette, palauttavatko kiitolliset pankit ja vientiyritykset saamansa tuen meille joskus takaisin halvempina hintoina, parempina palkkoina tai edullisempina lainoina?”

Kuinka oikeassa SDNL:ssä oltiinkaan. Freelancetutkija Ritva Pitkänen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen Pekka Sauramo ovat tehneet ansiokkaan työn kaivaessaan esiin numerot siitä, minkä kaikki jo aavistelivat: suomalaisten yritysten jättivoitot eivät lisää investointeja ja paranna työllisyyttä Suomessa. Pääomat virtaavat yritysostojen ja investointien kautta muualle Länsi-Eurooppaan, samalla kun reaaliset palkat polkevat Suomessa paikallaan.

Yritysten johto sen sijaan käyttää suurta ja läpeensä epädemokraattista valtaansa lisäämään yhteiskunnan eriarvoistumista ja heiluttamaan pohjoismaista hyvinvointijärjestelmää.

Talousuutisiin tarvittaisiin selvästikin tekstitys. Kun televisiossa EK:n edustaja tai ministeri väittää, että yritysten menestys on tärkeää työttömyyden hoidon kannalta, pitäisi se tekstittää ”Tai siis tärkeää osakkeenomistajien rikastumisen kannalta”. Kun sama henkilö väittää sen-ja-sen poliittisen ratkaisun johtavan pääoman pakoon maasta, tekstitys kuulukoon ”Paitsi että se on ottanut pitkät jo ajat sitten”.

Takaisin numeroon 4/2005