OMAN PESÄN PASKAAJAT
Teksti: Julle Tuuliainen
Kävikö teillä lapsuudessanne pääsisäiskukko munimassa suklaamunia yöllä, vai antoivatko vanhempanne ne tylsästi ohimennen? Pääsisäiskukko oli kiva lintu, vaan viime vuosina on suomalaiseen pääsisäiseen pesiytynyt toinenkin lintu, sellainen oman pesän paskaaja. Se aina muistuttaa, että kun ulkomaalaiselle tarjoaa mämmiä, tämä jättää sen syömättä, koska tavara näyttää lähinnä paskalta.
Omat ulkomaalaisvieraani ovat lapioineet mämmiä mahaansa suurella ruokahalulla ja ottaneet vielä lisääkin hyvällä ruokahalulla. Johtuneeko sitten siitä, etten ole katsonut aiheelliseksi tehdä kaman ulkonäöstä mitään numeroa sitä tarjotessani? En ole myöskään mainostanut vieraillemme, että viili muistuttaa lähinnä räkää, vaan annan jokaisen mieluummin syödä kulhonsa tyhjäksi ilman mitään kuvotusjuttuja.
Mutta tämä mämmin maineen paskaaja herää henkiin meillä joka pääsiäinen. Jos tarpeeksi seuraa lehtiä ja radiota, aina sen voi kuulla jossain päin kukkuvan.
Entä muualla maailmassa? Suklaamoussen nimi viittaa Ranskaan päin. Muistavatko ranskalaiset aina kehaista sitä tarjotessaan, että se näyttää paskalta? Eivät varmasti. Eiköhän jonkinlainen paskaa muistuttava ruokalaji tai jälkiruoka löydy vähän jokaisen maan keittokirjasta, jos aletaan etsiä? Vaan tekevätkö muut kansallisuudet numeron juuri siitä ulkonäöstä? Eivät varmaankaan.
Miksi meillä toimitaan näin? Nähtävästi siksi, että suomalaiset ovat niitä harvoja kansoja Euroopassa, jotka ovat viettäneet satoja vuosia kolonialismin alla. Kun jollekin kansalle muutama vuosisata teroitetaan, että ainoastaan siirtomaaisännän sivistys on sivistystä (sillä näinhän siirtomaaisännät toimivat), kyllähän se uskotaan.
Maa on ollut itsenäinen kohta 90 vuotta, ja suomen kieli on päässyt salonkikelpoiseksi sitäkin ennen. Olisikohan aika jo uskoa, että meilläkin on oma historia, perinteet, omat kulttuuripiirteemme ja omia ruokiamme? Kansallisuuskiihkoilu ei tuo mukanaan mitään hyvää, mutta huono homma on myös olematon kansallinen itsetunto.
Isänmaalliseksi voi heittäytyä kahdella tavalla. Ääritapauksessa joku voi palvoa ulkomaalaisia vaatteita, ajoneuvoja, musiikkia, roskaruokaa ja ulkomailta tuotuja aatteita samalla kun karttaa omia perinteitään. Silti sama tyyppi voi esittää isänmaallisuutta öykkäröiden ulkomaalaisille, mikä sitten taas kostautuu maan turismin ja kansainvälisten tapahtumien isännyyden arvon heikentymisellä. Tai sitten voi kunnioittaa ja vaalia omia perinteitään samalla, kun kunnioittaa myös toisten perinteitä ja on niistä kiinnostunut. Itseään kunnioittava ihminen pystynee paremmin kunnioittamaan myös muita.
No, onhan tähän mämmin mollaamiseen tietysti toinenkin syy, ja vieläpä ihan suomalaiskansallinen, nimittäin suomalaisille niin tyypillinen pissakakkahuumori. Jos nyt kuitenkin tänä pääsiäisenä yritettäisiin keksiä jotain muita kohteita omituiselle huumorillemme, ihan vain vaihtelun vuoksi. Nämä jokavuotiset paskajutut pääsiäisenä kun alkavat jo maistua puulta, elleivät peräti paskalta.
