PÄÄKIRJOITUS (LIBERO 1 / 2006)

Tervetuloa uuteen Suomeen. Kävelet kadulla, istut kahvilassa tai bussissa. Edessäsi oleva henkilö näyttää ulkomaalaiselta tai puhuu vierasta kieltä. Mitä ajattelet?

”Oho, onpas tuo ulkomaalaisen näköinen, kuinka charmanttia.” ”Voi, voi, tuo tyyppi on varmasti kärsinyt kauheasti, ehkä häntä on kidutettu.” ”Onko lompakkoni varmasti tallessa?” Voiko ylipäätään ajatella mitään järkevää tästä henkilöstä, siis pelkästään ulkonäön tai puhutun kielen perustella?

Jos maailmassa nyt on mitään oikeita vastauksia, vastaus kysymykseen on se, että mitään oikeaa vastausta ei ole. Sinä, hyvä lukija, et voi lausua mitään yleispätevää toisesta ihmisestä ainoastaan tämän ulkonäön perusteella. Et hyvässä etkä pahassa. Ei sellainenkaan meininki vetele, että luokiteltaisiin yhtäkkiä kaikki maahanmuuttajan näköiset ihmiset kivojen ihmisten joukkoon.

Uskon, että nykyisessä usein poliittisesti korrektissa monikulttuurisuuskeskustelussa monet ihmiset eivät uskalla osallistua keskusteluun siinä pelossa, että sanoisivat jotakin, minkä joku paremmin tietävä leimaa ennakkoluuloiseksi puheeksi. Jos uskallamme keskustella enemmän, ja myös arkielämässä uskaltaisimme kokeilla enemmän kulttuurien välistä yhteistyötä, oppisimme myös, että me kaikki olemme vain ihmisiä. Ei se haittaa, vaikka vahingossa sanoo jotakin sopimatonta, kunhan opimme tapauksesta jotakin uutta.

Uskon, että voimme kokea muualta tulleiden ihmisten erilaisuuden normaalina asiana vasta kun omaksumme kantasuomalaisten keskinäisen erilaisuuden. Emme saisi väheksyä suomalaisen elämäntavan ja kulttuurin moniulotteisuutta ja ristiriitaisuutta, kuten emme saisi ympätä maahanmuuttajiakaan samaan muottiin. Eivät ”kaikki maahanmuuttajat” ole sorrettuja ja eksoottisia.

Monikulttuurisuuden juju onkin siinä, että kaikkia, ihan kaikkia on kohdeltava yksilöinä. Ihmiset ovat erilaisia, heillä on eri taustat. Tämän takia ihmisiä on usein kohdeltava eri tavoin, mutta aina kunnioituksella. Tällä tavalla kaikkia voidaan keskinäisestä erilaisuudesta huolimatta kohdella oikeudenmukaisesti.

Marcus Floman

Läs den svenskspråkiga ledaren

Takaisin etusivulle