NELJÄ SURMANLUOTIA
Anna Politkovskaja – maailmassa ei ole montaa tällaista ihmistä. Tinkimättä, hullunrohkeasti hän raportoi Tšetšenian sodasta ja valtakoneiston kiristyvästä otteesta. Sekä Venäjällä että lännessä Politkovskaja merkitsi toivoa: niin kauan kuin Anna työskentelee, on sananvapaudella mahdollisuus Venäjällä. En koskaan tavannut Politkovskajaa, mutta hänen kirjansa vavahduttivat.
Teksti: Ville Ropponen
Kuva: Jarmo Lintunen
7. lokakuuta Politkovskaja teloitettiin äänenvaimennetulla Makarov-pistoolilla asuintalonsa hissiin.
Seuraavan päivän iltana meitä oli kolmatta tuhatta ihmistä Helsingissä Venäjän suurlähetystön ulkopuolella. Kynttilät kohosivat syysillan pimeyteen. Oli hiljaista. Lausuttiin runoja, pidettiin pieniä puheita. Politkovskajan murha säpsäytti viimein tajuamaan, mitä Venäjällä on putinismin myötä tapahtumassa.
Anna Politkovskaja syntyi diplomaattiperheeseen vuonna 1958. Lapsuutensa hän vietti New Yorkissa, jossa isä työskenteli Ukrainan neuvostotasavallan edustajana YK:ssa. Kouluikäisenä Politkovskaja muutti Moskovaan. PEN-klubin puheenjohtaja Jukka Mallisen mukaan Politkovskaja oli neuvostoliittolainen 60-lukulainen. Hän opiskeli journalistiikkaa parantaakseen maailmaa. Anna piti hyvästä kirjallisuudesta ja viljeli mustaa huumoria.
Kovasta aihepiiristään huolimatta Politkovskaja löysi tyydytystä työstään: hän oli päässyt vapaaksi sensuurista, joka jälleen homehduttaa venäläistä journalismia. Politkovskaja kirjoitti Tšetšenian siviilien kohtaloista, lapsista, raskaana olevista naisista, vanhuksista. Hän tuomitsi väkivallan ja vaati kaikkien osapuolten sotarikosten tutkimista. Suomessa Politkovskaja kävi mielellään. Täältä löytyi asiantunteva yleisö.
Politkovskajan viimeinen lehtijuttu käsitteli Kremlin nimittämän Tšetšenian pääministerin Ramzan Kadyrovin joukkojen tekemiä kidutuksia. Politkovskaja murhattiin puolitoista tuntia ennen kuin hänen piti antaa artikkeli toimitukseen. Novaja Gazeta-lehti julkaisi artikkelin puutteellisena. Juttuun oli ollut tarkoitus tulla kidutettujen ruumiiden kuvia ja todistajanlausuntoja. Materiaali on nyt viranomaisten käsissä, he ovat takavarikoineet Politkovskajan tietokoneen.
Tuntuu liian ilmiselvältä tulkinnalta, että Politkovskajan murhan takana olisi Kadyrov. Murhan taustalla voi olla myös taho, joka haluaa saada murhan viittaamaan Kadyroviin, tšetšeeniin. Lehtitietojen mukaan rikostutkijat ovat väittäneet, että murha olisi organisoitu ”ulkomailta käsin poliittisen provokaation luomiseksi”. Teorian mukaan kyseessä olisi salaliitto Putinin mustaamiseksi. Väitteet kuulostavat epäuskottavilta, disinformaatiolta.
Venäjän turvallisuuspalvelu FSB yritti myrkyttää Politkovskajan syksyllä 2004, kun hän oli matkalla neuvottelemaan Beslanin kaappaajien kanssa. Politkovskajan lisäksi yksitoista toimittajaa on murhattu Putinin aikana. Oli Putin murhasta vastuussa tai ei, hän on luonut Venäjälle olosuhteet, jossa mielivalta on mahdollista. FSB:n vaikutus yhteiskunnan eri tasoilla paisuu kovaa vauhtia.
Viime vuosina Venäjällä on pahoinpidelty ja tapettu toisinajattelijoita, ympäristöaktivisteja ja vähemmistöjärjestöjen edustajia. Heitä on erotettu työpaikoilta, irtisanottu asunnoista, vedetty oikeuteen ja tuomittu vankeuteen tekaistuin syyttein. Ihmisiä on suljettu mielisairaalaan poliittisin perustein. Kyse ei ole yksittäistapauksista. Nyt kansalaisjärjestöjä kuristetaan myös uuden lain avulla. On vaikea sanoa mikä Venäjällä on enää demokraattista. Tšetšenian lisäksi vähemmistön sortoa esiintyy esimerkiksi Mari-Elissa, Baškiriassa, Mordoviassa ja Tatarstanissa. Viime vuosina on valtaa keskitetty lujasti Kremlille, joka lietsoo venäläisnationalismia kuin bensaa mahdollisten etnisten kiistojen kytöpesiin.
On todellakin aika avata silmät.
