Toisenlainen Intia on mahdollinen
KERALA ON LUPAAVA HÄIRIKKÖ
Jospa poikkeavaksi tuomittu Kerala onkin normaali ja muu Intia on epänormaali. Eihän joka seitsemännen tyttövauvan tuhoamista tarvitse pitää normaalina; eihän. Jos muu Intia ottaisi Keralasta mallia, niin puheet Intiasta maailman suurimpana demokratiana kuulostaisivat vakuuttavimmilta.
Teksti ja kuva: Mikko Zenger
Kerala pomppasi kansainvälisen politiikan hakemistoihin vuonna 1957, kun paikallinen kommunistipuolue nousi valtaan. Tämä oli ensimmäinen kerta maailmassa kun kommunistit ylsivät vallankahvaan monipuoluevaalien seurauksena. Rajansa demokratiallakin, kauhistelivat Intiaa hallitsevan ja vaaleissa tappiolle jääneen Kongressipuolueen johtajat. Kommunistien puheet maareformista pelästyttivät valtionhoitajapuolueen ja sen pääministerin Jawaharlal Nehrun.
Kommunistit olisi syöstävä vallasta ennen kuin he ehtisivät tehdä vahinkoa. Nehru lähetti tyttärensä Indira Gandhin laatimaan poliittisen diplomityönsä Keralaan. Tytär todisti olevansa pääministeriainesta ja Kerala palautettiin tylysti ruotuun. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut: maareformin ohella kommunistit olivat panneet alulle muitakin uudistuksia, jotka vuosien saatossa ovat luoneet pohjan Keralan ”poikkeavuudelle”.
Kun turisti saapuu muualta Intiasta kookospalmujen peittämään Keralaan, hänen huomionsa kiinnittyy seuraaviin asioihin: naiset ovat vahvasti läsnä kotien ulkopuolellakin; lehtiä luetaan niin kaduilla kuin teetuvissa ja palvelualoilla näkyy vähän lapsityövoimaa. Sitäkin enemmän siisteihin univormuihin puettuja lapsia parveilee tuiki tiheään kohoavien koulurakennusten pihoilla.
Näiden asioiden näkemisellä on turistille keräilyarvoa Intiassa, joka on korostetusti miesten valtakunta ja, jossa vain joka toinen ihminen osaa lukea ja jossa on kymmeniä miljoonia lapsityöläisiä. Puhun kokemuksesta, sillä olen paimentanut liki 300 suomalaista opintomatkailijaa Intiassa.
Tarvitaanko köyhyysmuseota?
Intia kutsuu itseään maailman suurimmaksi demokratiaksi. Hyväksytään väite varauksin, mikäli rajoitumme poliittiseen demokratiaan. Jättiläisvaltiolla on nimittäin lukuisia maailmanennätyksiä myös kaikkea muuta kuin ”demokraattisissa” lajeissa. Sillä on hallussaan muun muassa tapettujen tyttövauvojen (Kiinan kanssa), lukutaidottomien ja lapsityövoiman määrän maailmanennätykset.
Intian virallisen kansalliskertomuksen puhtautta vaaliva eliitti pyrkii eliminoimaan kaikki modernin Intian virallista mielikuvastoa tahraavat ”epäviralliset Intia-ilmiöt”. Köyhiä ei haluta mukaan kovassa nousuhumalassa olevan super-Intian luokkakuvaan. Siihen kelpaa vain joka neljäs intialainen eli ne ”kukoistuskykyiset” (lue kulutuskykyiset) kansalaiset, jotka keskiluokan raju vaurastuminen on saanut hymyilemään entistä leveämmin. He muodostavat sen Intian, johon länsi on ihastunut silmittömästi viime vuosina. Super-Intia pyrkii puhdistamaan likaiset köyhät ainakin mielestään – ja suurkaupunkien slummeista. Jo kolme vuotta sitten eräs taloustieteilijä väitti köyhyyden vähenevän Intiasta niin nopeasti, että maahan pitäisi rakentaa oikopäätä köyhyysmuseo. Liekö kyseinen ekonomisti matkustellut lainkaan oman luksusghettonsa ulkopuolella?
Vaikka keskiluokkaan kavunneiden määrä onkin kasvanut Intiassa viimeisen 15 vuoden aikana huimaa kyytiä, köyhyys on kadonnut vain niiden super-Intian mainosmiesten puheista, joille mielikuvien myynti on nälkäisten kärsimysten lieventämistä tärkeämpää. Intialla on yhä hallussaan köyhien määrän maailmanennätys.
Koska köyhyyden ja muiden epävirallisten Intia-ilmiöiden olemassaoloa ei voi kokonaan kieltää, niiden annetaan ymmärtää olevan harvinaisuuksia, joihin törmää vain takapajuisissa syrjäkylissä. Se on jo rankkaa itsepetosta, sillä 72 prosenttia intialaisista asuu maaseudulla, 600 000 enemmän tai vähemmän syrjäisessä kylässä.
Jotkut eliitinkin edustajat uskaltavat puhua köyhyysongelmasta suoraan. Johtava talouslehti Economic Times kirjoitti taannoin siitä, ”millaisen sosiaalinen taakka” maan 400 miljoonainen köyhin osa on. Eräs toimittaja irvaili köyhyysrajojen alapuolella kituvien massojen muodostavan megaluokan markkinahäiriön super-Intian johdolle.
Köyhyyttäkin vähemmän Intiassa hiiskutaan ”hiljaisesta holokaustista”. Sukupuolisen rodunjalostuksen perusteella Intiasta puuttuu jopa 50 miljoonaa naista. Naisia syrjitään Intiassa sananmukaisesti kohdusta hautaan. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Intiassa on 933 naista 1000 miestä kohti. Maan eliittilehdissä naisvajetta on selitetty sillä, että perinteisten uskomusten vallassa olevat sivistymättömät ihmiset tappavat takamailla yhä barbaarisesti tyttövauvojaan. Sitäkin tapahtuu, mutta lastenmurhat tarjoavat vain osaselityksen naisvajeen kasvuun. Pääselitys, ja vieläpä hyvin ”sivistynyt” sellainen, löytyy toinen toistaan hienommilta ultraäänitestejä abortteja tekeviltä yksityisklinikoilta.
Intian viralliset tilastot kertovat, että nopeimmin tyttövaje kasvaa Intian vaurailla sydänmailla ja monissa Pohjois-Intian suurissa kaupungeissa. Intian pääkaupungin New Delhin vauraissa eteläosissa, siis super-Intian ytimessä, jossa asuu minunkin toimittaja- ja tutkijatuttujani, oli vuonna 2004 enää 762 tyttölasta 1000 poikaa kohtaan.
Intia on saanut väestönkasvunsa hidastumaan viime vuosina. Ydinkysymys kuuluu, missä määrin sukupuolinen apartheid kaunistaa syntyvyystilastoja. Arviot vuosittain tuhottujen ei-toivottujen tyttösikiöiden määrästä liikkuvat puolesta miljoonasta miljoonaan.
Monet ovat väittäneet, että poikien suosiminen istuu niin syvässä intialaisessa kulttuurissa, ettei tyttöjen syrjimiselle voi mitään. Kyllä voi, aivan kuten lukutaidottomuudelle ja köyhyydellekin, sanoo Kerala.
Tyttöjen eliminoinnissa on viime kädessä kyse vain rahasta ja sen ahneudesta: liki kaikkiin luokkiin ja kasteihin syöpyneen myötäjäiskäytännön takia kaksi tytärtä voi ajaa perheen perikatoon ja vastavuoroisesti pari aviomarkkinoille tehovalmennettua poikaa voivat olla kultakaivos koko suvulle.
Naisten valtakunnan positiivinen noidankehä
Kehityksen nimissä voidaan siis joko vähentää tai lisätä naisten määrää. Intian hyvinvointivaltioksi ja naisten valtakunnaksi kutsutussa Keralassa on valittu jälkimmäinen tie: osavaltiossa on 1058 naista tuhatta miestä kohti. Näihin lukuihin pääsy ei ole vaatinut poppakonsteja; yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan räätälöiminen pitkäjänteisesti naisia suosivaksi on riittänyt.
Intian ja Kiinan välisessä kilpajuoksussa Intian on katsottu pudonneen kelkasta, koska se ei ole naapurinsa tavoin investoinut riittävästi peruskoulutukseen. Kerala on tehnyt sen ja vieläpä siten, että se on panostanut erityisesti naisten koulutukseen. 90 prosenttia naisista on osavaltiossa lukutaitoisia kun muualla Intiassa vain joka toinen nainen osaa lukea.
Naisten koulutukseen investoiminen käynnistää myönteisen noidankehän: äidin koulutus lisää tyttärien avioitumisikää ja toisaalta panostusta heidän jatkokoulutukseensa. Se tietää puolestaan vähemmän synnytyksiä. Pitkälle koulutetut naiset menevät herkemmin mukaan työelämään, mikä taas lisää naisten arvostusta. Yhtä kaikki, kun naisille taataan samat elinmahdollisuudet kuin miehillekin, koko yhteiskunta lepää terveemmällä pohjalla
Keralan osavaltio on Intian priimus liki kaikilla elämän laadun ja inhimillisen kehityksen mittareilla laskettuna. Se on pystynyt nostamaan kansalaistensa elämänlaadun monilta osin teollisuusmaiden kansalaisten nauttimien elinolojen tasolle.
Miten tämä on ollut mahdollista, sillä Keralan taloudelliset voimavarat ovat olleet intialaisenkin mittapuun mukaan niukat. Tutkijat puhuvat erityisestä ”Kerala paradoksista”, koska yleensä lähdetään siitä, että maan inhimillinen kehitys voi nousta vain talouskasvun nousun seurauksena.
Häiriköivä Kerala on todistanut toisenlaisenkin mallin olevan mahdollinen. Vallalla oleva investointijärjestys on heitetty siellä roskakoriin – toisin kuin muualla Intiassa ja myös useimmissa muissa kehitysmaissa. Keralassa on pyritty luomaan ensiksi kaikille ihmisille jonkinasteinen perusturva ja vasta sen jälkeen on investoitu talouskasvun kohentamiseen.
Tulokset puhuvat puolestaan. Valpas turistikin näkee, että ihmiset elävät viidakkovaltiossa laidasta laitaan paremmin ja terveemmin. ”Miksei köyhyys näy Keralassa muun Intian tavoin?” Opintomatkalaiseni ovat kummastelleet tätä toinen toisensa jälkeen. Vaikka Keralan kakku ei ole ollut suuri, se on viipaloitu väestölle selvästi tasapuolisemmin kuin muualla Intiassa.
Suunnaton taloudellinen eriarvoisuus ja kastilaitoksen ”laillistama” jyrkkä sosiaalinen eriarvoisuus tekevät Intiasta yhä tänään julman paikan vähäosaisille. Intialaisten sanotaan kunnioittavan toisiaan. Totta, mutta liian usein kunnioitus perustuu pelkoon. Ai miksikö? Pelko ja nöyristely kannattavat; ne ovat kastittoman köyhän henkivakuutus.
Vielä 90 vuotta sitten Keralaa kutsuttiin ”kastien hullujenhuoneeksi”. Hirvittävän kastisorron ohella osavaltiossa esiintyi suunnatonta taloudellista eriarvoisuutta, uskonnollista vihanpitoa ja räikeää naisten syrjintää.
Kiitos hullujenhuoneen sulkemisesta kuuluu löyhälle allianssille, jonka epäpyhyydestä kertoo se, että Kerala on ainoa paikka maailmassa, jossa olen nähnyt sirppejä ja vasaroita kirkkojen seinissä. Eräät valistuneet hallitsijat ryhtyivät jo 1800-luvulla investoimaan alamaistensa koulutukseen, etenkin sen jälkeen kun eurooppalaiset lähetyssaarnaajat olivat alkaneet perustaa osavaltioon omia koulujaan. Yhä tänään Keralan kristityt ovat vahvasti yliedustettuina opetus- ja terveyssektorilla.
Keralalaisen kommunismin alkutahdit näyteltiin 1930-luvulla kastisyrjintää vastustavissa liikkeissä. Sen jälkeen entistä radikaalimpia äänenpainoja edustavan uudistusliikkeen edustajat alkoivat puhua maareformista. Heidän poliittisen voimansa kasvettua puheet muuttuivat teoiksi ja tittelit demokraattisiksi kommunisteiksi.
Valta on vaihtunut Keralassa vaaleista toiseen. Tänään demokraattisen kommunistien johtaman koalition hallitsemassa osavaltiossa yli 90 prosenttia kansalaisista omistaa sen maan, jolla heidän kotinsa sijaitsee. Se on paljon Intiassa, jossa valta kasvaa maasta.
Kestääkö Kerala maailmantaloudessa?
Monet arvelivat Keralan ”tyhjän päälle” paalutetun hyvinvointimallin romahtavan, kun Intia avasi rajansa ja siirtyi suljetusta kansallisesta taloussarjasta avoimeen kansainväliseen supersarjaan. Kommunistien rauhoitusalue kaatuu viimeinkin oman mahdottomuuteensa, julistivat uuden Intian arkkitehdit. Jo pitkään pohjoisintialaiset kapakkastrategit olivat kertoneet minulle häpeävänsä surkean Keralan toilailuja.
Turhaan, sillä Kerala on näyttänyt kaikille tuomiopäivän apostoleille pitkää nenää. Vaikka osavaltio on investoinut yhä voimallisesti sosiaalisektoriinsa, sen taloudellinen kehitys on viimeisen 15 vuoden ajan pysynyt muun Intian vauhdissa. Alhaisen väestönkasvun takia Keralan henkeä kohti laskettu kasvu on ollut jopa nopeampaa kuin Intian keskiarvo. Jo tämä kelpaa todisteeksi siitä, että sosiaalisektoriin ladattu pitkänmatkan panostus on alkanut heijastua taloussektorille.
Keralalaiset työläiset ovat entistä kovemmassa huudossa maailmalla. 1.5 miljoonan siirtotyöläisten kotiuttamilla varoilla on niin tärkeä merkitys osavaltion taloudelle, että Keralaa kutsutaan postilaatikkotaloudeksi.
Myös Keralan maine surkeana investointikohteena näyttää hellittävän. Vuosikymmeniin yksikään intialainen tai ulkomainen suuryritys ei rohjennut investoida lakkoilevaan kommunistivaltioon, vaikka sen tiedettiin tarjoavan hyvin koulutettua työvoimaa. Nyt puolueet ja ay-liike näyttävät vihdoin onnistuneet kotivaltionsa bisnesimagon nostamisessa: intialaiset IT-jätit, Wipro ja Infosys rantautuivat hiljan Keralaan.
Olkaa huoleti, pää pystyssä kulkevat ja suoraan silmiin katsovat keralalaiset pitävät kyllä huolen siitä, että vieraat oppivat talon tavoille. Jumalan kotimaassa muukalaistenkaan kunnioitus ei perustu enää pelkoon.
*Kiinnostaako currykierros Etelä-Intiassa?
Mikko Zenger järjestää opintomatkan Keralaan ja Tamil Naduun 16.1.2007 – 4.2.2007. Matkan aikana tutustutaan muun muassa kahden kyläprojektin toimintaan.
Matkan hintaan 2265 euroa (jos mukaan lähtee vähintään kymmenen henkeä) sisältyvät kaikki kuljetukset, majoitus (kahden hengen huoneessa) ja osa ruokailuista. Matkan vetäjänä toimii 16 opintomatkaa Intiaan luotsannut Mikko Zenger.
Lisätietoja: zenger@kaapeli.fi
