Kolumni: Julle Tuuliainen
TULEE ISÄ KEKKOSTA IKÄVÄ
Persian šaahi käväisi Helsingissä vuonna 1970. Miehen ihmisoikeuspolitiikka ei ollut kohdallaan ja siitä tiedettiin Suomessa asti. Vierailu poiki mielenosoituksen, joka veti puoleensa koko joukon ihmisiä, jotka tuskin edes tiesivät, kuka koko šaahi oli. Mielenosoituksessa oli poliisillakin kovin mannermaiset otteet. Kansaa raahattiin poliisiautoihin urakalla, eikä väkivaltaisilta otteilta vältytty. Se kaikki näytti kovin rumalta tv-kameroiden edessä. Mistä mellakka alkoi ja kuka sen aloitti, ei ole kai vieläkään selvillä, mutta vahvimmat epäilyt ovat menneinä vuosikymmeninä kohdistuneet poliisiin. Tällaista ei oltu aikoihin Suomessa nähty ja poliisin otteet taisivat olla suoraa kopiointia, siitä mitä nämä olivat telkkarista nähneet vastaavissa tilanteissa Ranskassa, Saksassa ja USA:ssa. Jonkinlainen kahakka meilläkin oli käyty pari vuotta aiemmin, kun Tehtaankadulla osoitettiin mieltä Neuvostoliiton Tšekkoslovakian miehitystä vastaan.
Tämän šaahimellakan tulos oli kuitenkin yllättävä. Urho Kekkonen selvitti, että Helsingin poliisipäällystö oli enimmäkseen tietyn iän ylittäneitä ukkoja ja junaili jonkun poikkeusjärjestelyn, jolla tämän ikäiset miehet lähetettiin poliisipäällystötehtävistä varhennetulle eläkkeelle. Tämä oli ikään kuin viesti poliisivoimille, ettei meidän maassamme tarvita kahtiajakoa, sellaista jonka Kekkonen oli itsekin viisikymmentä vuotta aiemmin kokenut. Sellaisesta kun on kansakunnalle vain haittaa. Kahtiajako jatkui samaan aikaan omalla tavallaan Itä- ja Etelä-Euroopassa. Mutta se jatkui ilmiselvänä myös demokratioina pidetyissä Länsi-Saksassa ja Ranskassa, jossa poliisit olivat ja ovat edelleen jollakin tavalla lain yläpuolella ja tekevät jatkuvaa poliittista provokaatiota. Saattaa siis olla Kekkosen ansiota, että meillä mentiin monta vuosikymmentä, toki joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, ilman poliisin provosointeja mielenosoitusten ympärillä ja ilman, että poliisit ovat pysäytelleet kaduilla ihmisiä sillä perusteella, ettei pärstä miellytä.
Tämän päivän ministerit sekä istuva presidenttimme ovat Kekkoseen verrattuna, anteeksi nyt vain, minun mielestäni vätyksiä ja pelkureita. Kekkonen toiminnallaan selkeästi antoi ymmärtää, ettei poliisivaltiomeininki kuulu demokratiaan, mutta missä on samanlainen näyttö nyt, kun sitä tarvittaisiin? Kaksi ministeriä ovat jopa osoittaneet avointa suosiota poliisin harjoittamalle mielivallalle Smash Asem – mielenosoituksen yhteydessä. Nämä eivät olekaan omakohtaisesti kokeneet sitä, kun kansan riveissä kukki syvä viha oman kansan jäseniä kohtaan. Mahtavatko edes olla selvillä siitä, kummalla puolella omat esi-isät sotivat vuonna –18? Ja mahtavatko sitä tietää tämän päivän poliisit ja ne muutamat, jotka lähtevät mielenosoituksiin samalla asenteella kuin jalkapallohuligaanit matseihin?
Pahoin pelkään, että jos tämä meno jatkuu, muuttuvat mielenosoitukset meilläkin samanlaiseksi paikkojen rikkomiseksi ja poliisin kanssa tappelemiseksi kuin Saksassa ja Ranskassa. Tämähän toki on tervetullutta niille, joista tappeleminen on kivaa, eli osalle poliiseista ja niille politiikasta mitään ymmärtämättömille, jotka hakeutuvat mielenosoituksiin kaaosta nähdäkseen ja tehdäkseen. Tervetullutta se on luonnollisesti myös niille, jotka haluavat rakentaa Iso Veli -yhteiskuntaa kaikin keinoin. Asemilla ja kaduilla "vääränlaisten" ihmisten henkilöllisyyspapereita kyselevät poliisit eivät kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan nyt, eivätkä toivottavasti tulevaisuudessakaan.
Lue myös nämä:
Pääkirjoitus
Jussi Saramon kolumni: Suomiko poliisvaltio?
Kuka olisi poliisi poliisijohdolle?