PÄÄKIRJOITUS (LIBERO 3-4 / 2006)
Poliisijohdon vastauksia odotellessa
Yhdeksäs syyskuuta 2006 tulee jäämään monien mieliin päivänä, jona poliisi näytti poliittiset kasvonsa. Aiemmin monille ei ole ehkä niin selvästi käynyt ilmi poliisi olevan poliittinen toimija. Syyskuun 9. päivä selkeyttää tilannetta huomattavasti. Mielenosoitusmarssin estäminen ja satojen sivullisten motittaminen ja kiinniottaminen ei kuuluu normaaliin kansanvaltaiseen arkielämään. Poliittisen vastuun tapahtumista kantaa poliisijohto aina sisäministeri Kari Rajamäkeä (sd.) myöten.
Poliisin toiminta taidemuseo Kiasman ja Mannerheimintien saartojen yhteydessä on monella tavalla huolestuttavaa, mutta kansalaisten reagointi tapahtumiin antaa paljon toivoa tulevaisuutta ajatellen.
Huolestuttavaa on ensinnäkin massiivinen poliisioperaatio, jonka tavoitteena oli pysäyttää sääntökirjan mukaan koolle kutsuttu mielenosoitus. Anarkistisen Dongzhou-koalitioon kuuluvien aktivistien lisäksi poliisi saartoi poliisirenkaaseen täysin mielivaltaisesti satoja sivullisia. Toiseksi on huolestuttavaa, että poliisin edustaja, jo pari päivää ennen 9. päivän mielenosoituksia, sanoi lehtihaastatteluissa suoraan, että nuorten pitää pysytellä pois Helsingin keskustasta. ”Älä tule muiden yllyttämänä pienessä kaljassa rikkomaan ja tappelemaan Helsingin keskustaan. Viikonlopun mahdollisista mellakoista voi koitua elinikäistä harmia.” (IS 8.9.2006). Helsingin apulaispoliisipäällikkö Jari Liukku sanoo samassa artikkelissa: ”Älä pilaa elämääsi, nuori!”
Kolmanneksi huolestuttaa helsinkiläisen poliisikomentajan Jukka Riikosen harvinaislaatuisen poliittiset lausunnot ”Yleisradion mellakkahaastattelujen suuresta lukumäärästä ja sisällön laadusta”.
”Ylen asenteellisuus Kiasman tapahtumia kohtaan ja poliisien laaja kritisointi on sikäli outoa, että toisaalta meiltä samalla pyydetään lisää turvatoimia ensi kevään Eurovisio-järjestelyihin täällä Helsingissä.” (IS 15.9.2006).
Sitten hyviin uutisiin. Niin sanottujen tavallisten kansalaisten rooli 9.9. – tapahtumien yhteydessä on äärimmäisen tärkeää poliittiselle keskustelulle. Jotkut ihmiset joutuivat kenties ensimmäisen kerran elämässään tekemisiin mellakkapoliisin kanssa. Kun niin kutsuttu tavallinen kadunkulkija lausuu TV:ssä, että: ”motitetuksi joutuminen oli nöyryyttävää, ja miksi jotkut kiinniotetuista joutuivat virtsaamaan bussin lattialle?”, tämä on valtavan tärkeätä julkiselle keskustelulle. Ei poliisi olekaan aina se mukava setä kadunkulmassa.
Hyvin merkittäviä ovat kansalaisten ottamat valokuvat ja videonauhat, joita on syyskuun aikana levitetty netin vaihtoehtosivuilla ja youtube.com-kaltaisille sivustoille.
Nuorisotutkija ja kansalaistarkkailija Tommi Hoikkala kirjoittaa Smash Asem -mielenosoituksen saamasta julkisuudesta blogissaan: ”Dramatiikkaa suosiva media-agenda tuo toimittajat paikalle, mutta myös monet oman elämänsä ja ympäristönsä dvd-dokumentoijat. Kaiken tuloksena kaikki on hetkessä toimitettu nettiin. Emme ehkä olekaan niin alamaisia”.
Tärkeää on myös se, että osa lehdistöstä kyseenalaisti poliisin toimia. Lehtien sivuilla kysyttiin poliisijohdolta: oliko poliisin operaatio ylimitoitettu ja provosoiva, oliko järkevää pysäyttää mielenosoitus ja motittaa satoja sivullisia?
Ilahduttavaa kansalaisoikeuksien toteutumisen kannalta on myös se, että oikeusasiamies ja tietosuojavaltuutettu on pyytänyt poliisilta selvitystä sivullisten kiinniotoista ja henkilötietojen keräämisestä. Myös Journalistiliitto on pyytänyt poliisilta selvitystä siitä, miksi toimittajia ja kuvaajia otettiin kiinni ja miksi median edustajien työskentelyä vaikeutettiin.
Vasemmistoliiton puoluehallitus vaati kannanotossaan nopeata ja puolueetonta selvitystä siitä, toimiko poliisi perustuslakiin kirjattujen kansalaisoikeuksien vastaisesti mielenosoituksen yhteydessä. Vasemmistonuoret ja Vihreät nuoret ja opiskelijat vaativat poliisilta selvitystä poliisin toiminnasta. Poliisijohdon siunaama spektaakkelimainen operaatio sai aikaan tärkeän poliittisen keskustelun.
Mistä oikeastaan poliisin vahva läsnäolo Kiasman edustalla johtui? Ennakkoon lentolehtisissä uhoiltiin sekasorrolla. Jälkeenpäin poliisille jäi käteen muutama rautakanki. Jos nuokin lyömäaseet jätettäisiin vastaisuudessa kotiin, olisi poliisijohdon viimeisetkin syyt polkea ihmisoikeuksia ja sananvapautta omaisuuden varjelemisen varjolla poistettu.
Marcus Floman
Läs den svenskspråkiga ledaren
Lue myös nämä:
Jussi Saramon kolumni: Suomiko poliisvaltio?
Kuka olisi poliisi poliisijohdolle?