Kolumni: Jussi Saramo
KANNATTAAKO ÄÄNESTÄÄ?
Vasemmistonuoret toimii vanhan tunnuslauseensa mukaan ”kaduilla ja kabineteissa”. Jotta maailmasta tulisi parempi paikka, on kannattavaa käyttää kaikkia mahdollisia vaikutuskeinoja. Vasemmistonuoret eroaa tässä suhteessa niistä kansalaisjärjestöistä, joilla ei ole suoraa poliittista vaikutuskanavaa yhteiskunnan rakenteissa. Eroamme toisaalta muista suurista poliittisista nuorisojärjestöistä, koska vaikutamme voimakkaasti myös rakenteiden ulkopuolella esimerkiksi mieltä osoittamalla tai vaikka tukemalla palestiinalaisia nuoria solidaarisuusprojektimme kautta.
Monet yksilöt Vasemmistonuorissakin saattavat keskittyä johonkin tiettyyn vaikuttamiskeinoon. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea. Monille erilaisille kansalaisjärjestöillekin löytyy tarve yhteiskunnassa. Tärkeää on kuitenkin, että eri toimintatavat tukevat toisiaan ja yhteistä tavoitetta tavoitellaan yhdessä.
Osa politiikassa toimivista nuorista vähättelee kaduilla vaikuttamista. Harvoinpa missään mielenosoituksissa demarinuoria näkeekään. Toisaalta kansalaisjärjestöaktiivien kuulee usein vähättelevän puoluepolitiikkaa. Moni luulee menettävänsä viattomuutensa ja puhtautensa mikäli menisi mukaan vaikuttamaan myös puolueeseen. Onneksi meillä Vasemmistonuorissa osataan arvostaa kaikkia eri toimintatapoja paremman maailman luomiseksi. Silti meilläkin joskus kuulee turhia väittelyitä siitä, mikä toimintatapa on paras.
Suomalainen yhteiskunta on ollut maailman parhaita monessa suhteessa. Meillä tuloerot ovat olleet pieniä, rikkaat ja vähempivaraiset ovat käyttäneet samoja palveluita, ja tasa-arvo on ollut monin tavoin paljon pidemmällä kuin lähes koko muussa maailmassa. Tehtävää olisi silti meilläkin ollut paljon, puhumattakaan siitä, että nyt mennään väärään suuntaan ja korjattavien asioiden määrä lisääntyy.
Miten Suomeen sitten rakennettiin niin sanottu pohjoismainen hyvinvointivaltio? Ei se tapahtunut pelkästään puoluepolitiikan, ammattiyhdistysliikkeen tai mielenosoittamisen ansiosta. Se tapahtui kaikkia näitä keinoja samanaikaisesti käyttämällä. Eikä maailma ole tässä suhteessa merkittävästi muuttunut. Jotta saadaan muutos eriarvoisuutta ja ympäristöongelmia lisäävälle nykymenolle, tarvitaan näitä kaikkia toimintatapoja.
Ehkä tärkein yksittäinen vaikuttamisen paikka on nyt maaliskuussa. Silloin Suomeen valitaan uusi eduskunta, jossa on jo pitkän aikaa ollut oikeistoenemmistö. Ja sen kyllä huomaa. Tuloerot ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, ja jopa absoluuttinen köyhyys on lisääntynyt. Kunnilta on viety rahaa, jonka takia kasvava osa ihmisistä käyttää yksityisiä terveydenhoitopalveluita, kun kunnallisiin on niin pitkät jonot. On siirrytty pois yhteisvastuusta kohti yksilökeskeistä ja itsekästä yhteiskuntaa. Kuvaavaa onkin, että yksi vasemmistolaisen liikkeen suurista saavutuksista, varallisuusvero, poistettiin sosialidemokraattisen ministerin toimesta.
Meillä Vasemmistonuorilla on yli neljäkymmentä nuorta ehdokasta ympäri maata. Suomen vaalitapa pitää huolen siitä, ettei yksikään ääni mene hukkaan, ne menevät Vasemmistoliiton listalle. Kaikki Vasemmistoliiton ehdokkaat kyllä taistelevat oikeudenmukaisemman tulonjaon puolesta, mutta vain nuoria läpi saamalla turvataan liikkeen tulevaisuus. Vain nuoria äänestämällä taataan , että Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on jatkossa riittävän ympäristötietoinen, ja riittävän arvoliberaali. Vaikka puolue on ollut eduskunnassa usein edelläkävijä sekä ympäristö- että ihmisoikeuskysymyksissä, on näissä asioissa vielä eduskuntaryhmällä parannettavaakin.
Vaalityö on joskus tuntunut ikävältä. Joskus se on tarkoittanut torilla räntäsateessa seisomista sekä päänaukomisen ja vähättelyn kuuntelemista. Nyt se tuntuu kuitenkin poikkeuksellisen hauskalta. Meitä on useita potentiaalisia tulevia kansanedustajia, ja vaalityötä tehdään tosissaan. Tee sinäkin oma osasi, joko tukiryhmässä tai vähintään äänestämällä.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja
