PUNAVIHREYDEN PALUU
Teksti: Leona Kotilainen
Juuri eduskuntavaalien alla puolueiden ja ehdokkaiden teesit ja teemat ovat erityisessä tarkastelussa. Jotkut haluavat jatkaa niin kuin aina ennenkin, kun toiset taas haluavat luoda ja lanseerata uusia tai ei-niin-tuttuja ajatuksia ja vaihtoehtoja. Yksi näistä, varsinkin nuorten, aktivistien ja opiskelijoiden piireissä kuultu termi on punavihreys. Mutta mitä punavihreys oikeastaan tarkoittaa? ”Punavihreys on slogan, brändi, jota lähellä on humaaneja, liberaaleja ja vihreitä arvoja kannattava henkilö. Tämä henkilö voi olla esimerkiksi Vasemmistoliiton tai vihreiden – mutta ei välttämättä kummankaan näistä – jäsen”, kiteyttää Vasemmistofoorumin hankekoordinaattori Ruurik Holm.
Pelkästään sloganista ei punavihreydessä kuitenkaan ole kyse. Jotkut putoavat määrittelyn alle humaanien ja ympäristöystävällisien arvojensa vuoksi. ”Kapitalistisessa markkinataloudessa ympäristöarvot ovat sekundäärisiä. Jos olet sitä mieltä, ettei ympäristökysymyksiä pidä sivuuttaa päätöksenteossa, et siis liene kapitalismin kannalla. Tällainen kapitalismikritiikki on juuri se, joka ympäristökysymyksen osalta tuo punavihreyteen sen punaisen komponentin”, painottaa Holm.
Punavihreys oli tuttu käsite 1980-luvulla, mutta se jäi pois poliittisesta keskustelusta muun muassa Neuvostoliiton hajoamisen ja porvarien hegemonian vuoksi. Miksi punavihreys on jälleen noussut poliittisen keskustelun kohteeksi? ”Punavihreät ovat palanneet ylioppilaskunnissa vaikuttaviin asemiin. Opiskelijat ovat tunnetusti aktiivisia ja ajattelevia, ja punavihreys on palannut keskusteluun uuden aallon myötä. Aatteellinen ja ideologinen keskustelu on yhtä tärkeää kuin päivän politiikka. Jos ei ideologista analyysia tehdä, on vaikea hahmottaa millä perusteella päivänpolitiikan päätökset tehdään”, sanoo Holm.-
”Jos olet vasemmistolainen ja lähdet siitä, minkälaisia vaikutuksia markkinataloudella on ihmisen onneen, tulet huomaamaan että materia korvaa tasa-arvon, osallistumisen, demokratian ja muut olennaisesti ihmisen onneen vaikuttavat ei-materiaaliset tekijät. Punavihreää liikehdintää alkaa nyt kuitenkin enemmän ja enemmän näkyä, mutta muutos on hidas. Tulevat vuodet näyttävät.” Vuoden 2007 eduskuntavaalit tulevat määrittelemään niin vasemmistolaisen kuin vihreänkin ajattelun ja toiminnan määrää.
”Ympäristöä arvostetaan Suomessa, jonka takia vihreitä arvoja halutaan tukea. Mutta silti Suomessa talouden rautaiset lait pakottavat valjastamaan luonnon, erityisesti metsät, keskeisesti taloudellisen edun välineeksi”, harmittelee Holm. Kun halutaan tukea vihreitä arvoja vaikka äänestämällä, usein ajatellaan vain Vihreän Liiton edustavan näitä arvoja. Aatteeltaan vihreälle ja vasemmistolaiselle vihreät ei enää kuitenkaan edusta ainoaa vaihtoehtoa, vaan punavihreitä arvoja edistäviä vaihtoehtoja etsitään myös muista puolueista, sillä vihreiltä puuttuu miltei kokonaan se punainen komponentti: ”Ekologinen ajattelu, mutta myös talousjärjestelmäkritiikki ovat olennaisia asioita punavihreydelle. Yksi keskeisiä asioita on myös se, että jos politiikan tarkoitus on luoda ihmiselle hyvä elämä, niin onko materian tuotannon lisääminen ainoa ja paras keino luoda se? Punavihreys viestii siitä, ettei pelkästään materia voi määrittää onnea”, Holm pohtii.
