Runo: Jani Saxell
DEMOKRATIRITIRALLAA
Kaukosäädin on pukukoppi
Vladimir Vladimirovitš –joulukalenteri
jokainen painallus vapauttaa uuden Presidentin
skimbauskuteissa,
judokana,
hävittäjän puikoissa,
Jäämeren laivaston kipparina
smokissa, kaljalla
Sivistyneen maailman kanssa
etäisten arojen miehenä, kaksintaistelijana
joskus vielä kosmonauttina
Ja sitten joku kehtaa tulla puhumaan
median moniarvoisuudesta
”Venäjän demokratiakehitys”,
sanoo 7 Päivää –pääministeri
kun tekstariin ei enempää mahdu
no, hymiö sentään
”Vähemmistöjen oikeudet”,
kiekuu hän, joka on tehnyt
venäläisyyden hyvästä nimestä
Kummisedän ja KGB:n
viidennen direktoraatin cocktailin
myrkkyvodkaa, joka vie näön
niiltä, jotka eivät edes halua nähdä
”Stalin. Kansanmurha”,
kaikuvat Viro, Puola ja kumppanit
yleisunionilaisen kasvun ja vaurauden
keulakuvat
kunhan joku hoitelisi
pinkit pellet,
korvarengaskansan
”Ei koskaan enää”,
keuhkoaa Israelin panssarikenraali
kun on jyrännyt tien läpi savimajojen
puskutraktorit viimeistelevät
pöytähopeanäyttelyn
”Palestiina. Kolmannen maailman solidaarisuus”,
maiskuttaa arabiemiraatti
kun kansa kysyy pergamenttien välissä
miksi mikään ei muutu
”Globaali arvoyhteisö, maailmankansalaisuus”
rallattaa YK-EU-USA -karaoke
sitä rakennetaan
Välimerelle, Pyhälle maalle, Tortillaesiripulle
sellaisia muureja, että Berliinin jämät
ovat vain hampaantynkiä
ilman passia pääsee
vankilennolle,
suurkaupunkien
slummigulageihin
”Human Rights”, ”Derechos humanos”,
kuiskivat George ja Fidel toistensa korviin
lemmenviestejä megafonilla
yli Floridansalmen
Ihmisoikeudet, sananvapaus, demokratiritiralla
makeita sanoja, trendikkäitä
niitä painetaan valmiiksi liittokokousarkeille
copypastataan komiteamietintöihin
niissä on vakavia puutteita. Toisaalla
varsinkin Toisaalla, jossa voi tankata
ja kotona lämmittävät sananuotiot
kodittomia, osattomia, itse itsensä
verbaliikkavajeeseen ajaneita
niistä jää hyvä jälkimaku
kirjaimen paloja saalistajan hampaanväleihin
jos niihin todella uskoo
suuret sanat halkaisevat
suun
ja pään
ja aivot seinälle
jos puskee kuin vasikka tammeen
kiipeää tolppa-apinana jäistä putkea
tulee talvi halla. Pakkasukot, miehet kylmästä
dioksiinitoverit, heksogeenihuppupäät
heidän jäljiltään
koneiden matkustamot hohtavat
ja ilmatila on tyhjä
ihmissokeudet, sanattomuuden vapaus, demokratiritiralla
älä kysy, kenelle tyhjät sanat soivat
ne kumajavat kaikille.
Runo on kirjoitettu Anna Politkovskajan muistolle, ja se luettiin 3. joulukuuta 2006 Savoy-teatterissa Politkovskajan muistotilaisuudessa.
