Kolumni: Jussi Saramo
KOHTAANTO-ONGELMA
Suomessa on satoja tuhansia työttömiä, ja kymmeniä tuhansia työpaikkoja, joihin ei löydy työntekijöitä. Kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, sanotaan että työmarkkinoilla on ”kohtaanto-ongelma”.
Oikeiston ratkaisu on lisätä ”kannustavuutta”, jolloin työttömät hakeutuisivat töihin, eivätkä tyytyisi elämään tukien varassa. ”Kannustaminen” tarkoittaa käytännössä pakottamista, kun jo nyt pieniä tukia pienennettäisiin entisestään. Köyhien köyhdyttäminen ei kuitenkaan ole mikään ratkaisu, sillä iso osa työpaikoista on sellaisia, joihin tarvitaan hyvin korkeaa koulutusta. Irtisanottu kännykänkuoria tai karamelleja työkseen tehnyt ei voi niihin töihin hakea. Lisäksi, satojatuhansia työttömiä ei voi työllistää kymmeniin tuhansiin työpaikkoihin, vaikka se muuten olisi mahdollista.
Osa auki olevista työpaikoista ei taas vaadi juuri mitään koulutusta. Näitä töitä prekariaattiaktivisti erehtyi kutsumaan televisiossa ”paskatöiksi”, ja sai julkiselta sanalta ja poliitikoilta moraalisen paheksunnan. Sauli Niinistö teki asiasta voittoisan vaaliteeman jo kaksiin peräkkäisiin vaaleihin kampanjoimalla sloganilla ”kaikki työ on tärkeää”.
Jos kaikki työ on tärkeää, miksei kaikesta työstä makseta kunnon palkkaa? Miksi osa töistä on sellaisia, joita pitää tehdä pätkä- tai vuokratyösuhteissa, vailla mahdollisuutta suunnitella elämää seuraavia työvuorolistoja pidemmälle? Mitä muuta kuin ”paskatyötä” on sellainen työ, josta saatava palkka ei riitä edes asumiseen? Voidaanko ihmisiä ”kannustaa” eli pakottaa tekemään sellaisia töitä, jotka riittävät ehkä juuri ja juuri vuokraan, mutta joiden lisäksi joutuu tekemään toista työtä, mikäli haluaa vaikka elättää lapsia?
On uskomatonta, että työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma laitetaan laiskoiksi haukuttujen tavallisten ihmisten syyksi. Suomalaisessa yhteiskunnassa näin tehdään, moni itse hyvässä asemassa oleva pääsee näin syyllisyyden tunteestaan eroon, kun ajattelee että työttömyys on työttömien oma vika.
Moni hyväosainen osaa kuitenkin asettua myös toisen asemaan, ja kyselytutkimusten mukaan suomalaiset haluaisivat vahvistaa pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia, joka takaa kaikille laadukkaat palvelut ja riittävät tulonsiirrot. Muissa pohjoismaissa, joissa nämä ovat vielä hyvinvointivaltion edellyttämällä tasolla, ei ole juurikaan työttömyyttä. Pohjoismaisen vertailun perusteella oikeiston ”kannustava” malli ei siis vähennä työttömyyttä, vaan päinvastoin lisää sitä.
Tästä päästään toisenlaiseen kohtaanto-ongelmaan. Ihmiset haluaisivat solidaarisempaa politiikkaa. Vaaleissa he kuitenkin äänestävät puolueita, jotka purkavat hyvinvointivaltiota verotusta laskemalla. Jo nyt Suomen kokonaisveroaste on dramaattisesti pienempi kuin pohjoismaissa keskimäärin. Tulopuolen pienuus näkyy myös menopuolella, raha ei riitä hyvinvoinnin jakamiseen.
Vasemmistoliitto kampanjoi vaaleissa puolustamalla tasa-arvoa ja hyvinvointivaltiota. Kolmesta suuresta puolueesta vähiten pahana pidettävät sosialidemokraatitkin tulivat vaalien alla taas vasemmistoliiton linjoille. Mutta mitä tekivät äänestäjät? Äänestivät vaalivoittoon kokoomuksen, joka on tehnyt kaikkensa, että Suomi siirtyisi kohti itsekkäämpää angloamerikkalaista mallia, jossa kukin pitää huolta lähinnä itsestään, ja valtion rooli on taata omaisuuden suoja syntyvästä eriarvoisuudesta johtuvaa laajaa rikollisuutta vastaan. Kokoomuskin puhuu kauniisti hyvinvointiyhteiskunnasta, mutta luulisi jokaisen ymmärtävän, että veroja ei voi laittaa valtion maksettaviksi.
Miten vasemmiston viesti saadaan läpi? Miten ihmiset saadaan uskomaan, että vain meidän vaikutusvaltamme kasvun avulla hyvinvointivaltio saadaan takaisin? Mikäli siirtymää vasemmalle ei vaaleissa tule, ei sitä tule myöskään politiikan sisällössä.
Vasemmistonuoret on onnistunut omalta osaltaan hyvin. Saimme läpi kaksi nuorta kansanedustajaa, ja yhteensä meidän nuoret keräsivät 36 000 ääntä. Se on 9 000 ääntä enemmän kuin edellisellä kerralla. Nuorten äänipotti on kasvanut vaaleista toiseen, joten tulevaisuus näyttää hyvältä, kun vaan jaksetaan tehdä työtä tasa-arvoisemman maailman puolesta. Meidän vasemmistonuorten suosio perustuu siihen, että me teemme sitä työtä ihmisten parissa vaalien välilläkin. Tässä puolueella olisi syytä herätä, ja huomata, että vaikuttaa voi muuallakin kuin kabineteissa.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja
