PÄÄKIRJOITUS (LIBERO 2 / 2007) kirjoitettu 2.7.2007Lisää aseita Afganistaniin?Kesäkuun lopun uutisotsikkojen ei pitäisi jättää ketään kylmäksi: puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Markku Laukkanen (kesk.) antoivat myönteisiä lausuntoja sadantuhannen rynnäkkökiväärin lahjoittamisesta Afganistanin keskushallitukselle. (Häkämies tosin myöhemmin totesi, että asiaa ”harkitaan”). Häkämies lupasi myös Afganistanin Isaf-operaation amerikkalaiselle komentajalle, että Suomi harkitsee lisäjoukkojen lähettämistä Afganistaniin. Afganistaniin ei kaivata yhtään asetta lisää, se on kyllä varmaa. USA:n johtamat Nato-joukot käyvät Afganistanissa, maan keskushallituksen kanssa, sotaa erilaisia paikallisia ryhmittymiä vastaan. Sodassa on tämän vuoden puolella kuollut Nato-joukkojen iskuissa satoja siviilejä. Afganistanissa käydään tällä hetkellä monimutkaista sisällissotaa, joka luonteeltaan voidaan verrata Irakin tilanteeseen. Suomalaisen rauhanturvaajan kuolema toukokuun lopulla oli järkyttävä ja surullinen uutinen ja se herätti luonnollisesti paljon reaktiota täällä kotimaassa. Mielestäni jokaisen afganistanilaissiviilin kuolemasta tulisi olla yhtä järkyttynyt. Valitettavasti mikään ei viittaa siihen, että tilanne Afganistanissa olisi rauhoittumaan päin – pikemminkin sota on kiihtymässä. Ja mikään ei viittaa myöskään siihen, että paikalliset taistelijat aikovat jatkossakaan kysyä onko ulkomaisella sotilaalla USA:n vai Suomen passi rintataskussaan. On hälyttävää, että hallituspuolueiden edustajien mukaan pitäisi keskustella vakavasti siitä, pitäisikö maahan lähettää lisää aseita. Miksi Suomen, virallisesti puolueettoman valtion pitäisi lähettää aseita Afganistanin hallitukselle, jossa merkittävillä paikoilla istuu sotarikoksiin syyllistyneitä sotaherroja? Maassa korruptio on valitettavan laajalle levinnyt ja tällöin ei ole olemassa takeita sille, mihin käyttöön Suomen lahjoittamat rynnäkkökiväärit päätyisivät. Suomen ei tulisi missään nimessä antaa sotilaallista tukea millekään sotaa käyvälle osapuolelle Afganistanissa, vaan mahdollisuuksien mukaan tukea esimerkiksi kansalaisyhteiskuntaa, naisten liikkeitä sekä nuorten elinolojen parantamiseen tähtääviä liikkeitä. Missä vaiheessa sota Afganistanissa lakkaa suomalaisten päättäjien mielestä olemasta normaali kriisinhallintaoperaatio? Suomen tulee sanoa aselahjoituksille ja tulevaisuuden Natoyhteistyölle tiukka ei. Tämä olisi myös terve signaali Yhdysvalloille ja sen aseveljille: Suomi ei ole hakeutumassa Natoon. Marcus Floman
|