NUORTEN KÖYHYYS JA GLOBAALI NÄLKÄ KESKUSTELUTTIVAT TAMPEREELLA (3.12.2001)

Radio Suomi kävi tekemässä juttua lauantaina 1.12. ennen Nuudelielämää-tapahtuman alkua. Haastattelussa Vasemmistonuorten koulutussihteeri Arto Lähdesmäki ja varapuheenjohtaja Anna Kontula.

Teksti ja kuvat: Asko Laitinen

Vasemmistonuoret ja Vasemmistoliitto järjestivät keskustelua köyhyydestä Tampereella 1.-2. joulukuuta.

Lauantaina Vanhan kirjastotalon kahvilassa pidettiin Vasemmistonuorten ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän Nuudelielämää-keskustelutilaisuus nuorten köyhyydestä. Sunnuntaina Hämeen Vasemmistonuoret ja Pirkanmaan Vasemmistoliitto järjestivät Elämää ilman nuudeleita -seminaarin globaalista nälästä.

Lauantai 1.12.: Suomalaiset nuoret joutuvat elämään nuudeleilla

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Paavo Arhinmäki veti puhetta molempina päivinä. Lauantaina 1.12. Vasemmistonuorten ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän Nuudelielämää-tilaisuudessa vetoapua antoi myös Vasemmistoliiton kansanedustaja Katja Syvärinen.

Syvärinen iloitsi tilaisuuden avauksessaan sitä, että lapsista ja nuorista puhuminen on jälleen "trendikästä", mutta totesi ettei nuorten köyhyydestä puhuminen kuitenkaan ole muodikasta. Arhinmäkikin muistutti, että nuoret unohtuvat usein köyhyyskeskustelussa.

Nuorten elinolot kärsivät vielä lamasta

Tampereen yliopiston tutkija Tapio Kuure alusti nuorten toimeentulotilanteesta Suomessa 1990-luvulla. Kuure on muun muassa toimittanut viimeisimmän nuorten elinolojen vuosikirjan Aikuistumisen pullonkaulat.

Tapio Kuure kuvaili 1990-luvun nuorten aikuistumista vaikeaksi prosessiksi, nuoret eivät pääse aikuistumaan. Nuorten elämässä on tapahtunut selviä muutoksia 1990-luvun mittaan: nuoret ovat lähteneet aikaisemmin kotoa, koulutus on pidentynyt ja perheen perustaminen on siirtynyt myöhemmäksi. Kuuren mukaan nuorten itsenäisyys on osittain harhaa:

- Nuorten itsenäisyys on vanhempien kustantamaa. Itsenäinen elämä, tarkoittaen omaa toimeentuloa, on yhä nuorille yhä harvinaisempaa, Kuure sanoi.

Tapio Kuuren esittämien lukujen valossa nuorten elinoloissa tapahtui notkahdus 1990-luvun aikana. Esimerkiksi kun 15-24-vuotiaiden työllisyysaste oli vielä vuonna 1990 yli 50 prosenttia, vuonna 1994 työllisyysprosentti kävi alle 30:ssä. Vuoden 2000 tilastoissa nuorten työllisyysaste oli noussut noin 40 prosenttiin, jääden siis vieläkin reilusti alle lamaa edeltävän tilanteen.

Vastaavasti toimeentulotukea saavien nuorten määrä teki 1990-luvulla hyppäyksen ylöspäin: Korkeimmillaan vuosina 1995-1996 15-24-vuotiaita toimeentulotukiasiakkaita oli lähes sata tuhatta. Nyt luku pyörii siinä 75 000 kieppeillä, kun vuonna 1990 määrä oli noin 40 000.

Tutkija Kuuren kalvoissa näkyi myös koko 1990-luvun jatkunut nuorten valuminen työn perässä kasvukeskuksiin. Hänellä oli myös esittää tutkimustuloksia jaettuna sukupuolen mukaan: Helsingin, Turun ja Tampereen työssäkäyvissä nuorissa on jo nähtävästi enemmän naisia kuin miehiä.

- Luvut eivät ennusta mitään hyvää, vaan sitä, että hallitsematon muuttoliike tulee jatkumaan, Tapio Kuure joutui myöntämään.

- Maakuntien tulevaisuus on kiinni nuorista naisista. Pikkukaupunkien tulevaisuus on suoraan nähtävissä siitä, miten paljon kaduilla näkee äitejä työntämässä lastenrattaita, hän kärjisti.

"Vähimmäistoimeentulo kaikille samaksi"

Vasemmistoliiton kansanedustaja Marjatta Stenius-Kaukonen puhui lauantain keskustelutilaisuudessa sosiaaliturvan kehittämisestä.

- Kaikkein vaikeimpana pidän itsenäisen tulevaisuuden rakentamista pelkän kansaneläkkeen varaan 16-vuotiaasta alkaen. Ensi vuonna täysi kansaneläke on pienimmillään 2448 markkaa kuukaudessa, Stenius-Kaukonen kertoi.

Stenius-Kaukosen mukaan myös eläminen vuosia pelkän työmarkkinatuen varassa asumistuella ja toimeentulotuella täydennettynäkin merkitsee usein köyhyysloukkuun putoamista, jossa kodin normaali ylläpito ei ole enää mahdollista.

Syksyllä valmistuneen sosiaalipaketin ansiosta vuonna 2002 paluuehto ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle alenee kahdeksaan kuukauteen, työmarkkinatukeen tulee kahdeksan markan tasokorotus ja sairauspäivärahassa palataan 60 markan vähimmäispäivärahaan. Stenius-Kaukosen mielestä tätä ei kuitenkaan riitä: toimeentulotuen varaan jäävillä toimeentulo ei käytännössä kohene lainkaan.

- Vähimmäisetuudet tulisi korottaa sellaiselle tasolle, että niiden varassa elävä ei joudu maksamaan veroa eikä turvautumaan toimeentulotukeen, Stenius-Kaukonen vaati. Hän myös kannatti jonkinlaista yhtenäistä perustuloa.

- Järjestelmää tulee yksinkertaistaa niin, että vähimmäistoimeentulo on samansuuruinen riippumatta siitä, johtuuko tuen tarve sairaudesta, vanhemmuudesta, työttömyydestä tai opiskelusta.

Nuoret putoavat usein velkajärjestelystäkin

Velkaneuvoja Tuula Sadeharju kertoi keskustelutilaisuudessa, miten yhteiskunta voi auttaa ylivelkaantuneita nuoria.

Heti alkuun Sadeharju totesi, ettei heidän velkajärjestelyasiakkainaan ole pahemmin nuoria. Hänen mukaansa siinä näkyykin köyhien nuorten todellinen väliinputoajuus. Jotta pääsee velkajärjestelyyn, pitää olla maksuvalmiutta. Ja sitä harvoilla ylivelkaantuneilla nuorilla on.

Velkajärjestelyyn hakeutuvilla on usein lukuisia velkoja moneen eri paikkaan. Summien ei tarvitse olla suuria, mutta perintään menneiden laskujen kovat korot nostavat painetta. Yleinen tapa on, että velkajärjestelyyn pääsevälle otetaan pankista yksi Takuusäätiön takaama laina, jolla maksetaan pois kaikki kertyneet velat. Sitten jää jäljelle yksi matalakorkoisempi laina, jota on huomattavasti inhimillisempi maksaa pois.

Kansanedustaja Marjatta Stenius-Kaukonen huomautti keskusteluun, että nuoria ei näy velkajärjestelyssä, koska vanhemmat joutuvat lapsiensa maksumiehiksi. Ja vanhemmilta menee sitten "talot ja autot".

"Fattan päätös voi muuttaa perheen elämän"

Keskustelutilaisuudessa käsiteltiin myös paikalla olevien nuorten kautta köyhyyden eri muotoja: opiskelijaköyhyys: työssä käyvien köyhyys, elämäntapaköyhyys, lapsiperheen köyhyys.

Köyhien lapsiperheiden tilannetta oli paikalla valottamassa tamperelainen Kimmo Hokkanen. Tampereen Annikinkadun puutalokorttelissa asuvan Hokkasen, hänen puolisonsa ja heidän pienen lapsensa perhe elää yhteensä noin viiden tuhannen markan kuukausibudjetilla. Hokkasen mukaan perhe on "täysin fattan armoilla". Kimmo on opiskelija, mutta opintotuki loppui jo tänä syksynä.

Kimmo Hokkasta ei rahan vähyys sinänsä harmita, niukka elämäntapa on osittain valittua. Hän sanoi, ettei tarvitse olla 20 000 markan tuloja jotta voi kasvattaa lapsia. Vähemmälläkin kulutuksella pärjää.

- Mutta se stressaa, että olemme jonkun yhden sossuntädin varassa. Yksi fattan päätös voi muuttaa koko perheen elämän, Hokkanen kertoi.

Sunnuntai 2.12.: Maailman lapset elävät ilman nuudeleita

Sunnuntaina oli vuorossa Hämeen Vasemmistonuorten ja Pirkanmaan Vasemmistoliiton Elämää ilman nuudeleita -seminaari globaalista nälästä.

Päivän ensimmäisen alustuksen piti Tampereen yliopiston politiikan tutkija Jyrki Käkönen. Hän lateli heti aluksi kovia faktoja.

- Yksikään nälkäkatasrofi ei johdu siitä, ettei ruokaa olisi, vaan siitä, ettei se jakaudu oikein, Käkönen korosti.

Kuvio toistuu Käkösen mukaan yhä uudestaan: Intian 1940-luvun nälkäkatastrofin aikoihin pienviljelijöitä kohtasi kato, mutta keskusvarastot olivat täynnä viljaa. Sahelin kuivuuden aikaan 60- ja 70-lukujen vaihteessa ruokaa oli kyllä tarpeeksi, mutta se oli väärässä paikassa. Etiopian nälänhädän keskellä kun avustusrekat toivat maahan ruokaa, toiset rekat jyristivät etiopialaista viljaa vientiin.

Nytkin monet kehitysmaiden ihmiset näkevät nälkää samalla, kun me saamme tuoreita etelän hedelmiä.

Geenimanipuloiduista kasveista ollaan etsitty ratkaisua ruokapulaan - jos nyt oikeaa pulaa siis onkaan. Jyrki Käkönen tyrmää geenimanipulaation.

- Geenimanipulaatio ei liity nälän voittamiseen, vaan tuotteiden yksityistämiseen.

"Kaupan vapauttaminen palvelee ostovoimaisia"

Maailman väkiluku kasvaa, mutta teollistumisen myötä viljeltävissä oleva maa-ala pienenee koko ajan. Käkönen näkee mahdollisena, että kohta nälästä tulee "oikea" ongelma: että ruokaa ei oikeasti ole, eli että ongelma ei olisi vain sen jakautumisessa.

Jyrki Käkönen ottaa esimerkiksi niin sanotun Kiina-syndrooman.

Kiinan odotetaan tuplaavan maailman kulutuksen parin-kolmenkymmenen vuoden sisällä. Talouskasvu edellyttää energiantuotannon kasvua.

Energiaa tuotetaan vesivoimalla, jolloin viljelysmaata katoaa patoaltaiden alle. Talouskasvu edellyttää myös asfaltoimista, joka sekin hävittää viljelymaata. Lisäksi perinteinen riisinviljely rinteillä ei tuota tarpeeksi teollisuustöihin verrattuna, jolloin kotimainen tuotanto vähenee.

Laskelmien mukaan ennen kuin maailmassa on kahdeksan miljardia ihmistä, Kiina joutuu tuomaan enemmän ruokaa kuin kansainvälisillä markkinoilla nyt yhteensä on.

- Näen Kiinan luhistuvana yhteiskuntana, en tulevaisuuden suurvaltana, Jyrki Käkönen sanoikin.

Jyrki Käkönen ei usko markkinoiden ratkaisevan maailman ongelmia.

- Kaupan vapauttaminen palvelee vain niitä, joilla on ostovoimaa, ja niitä, joiden tuotanto on ylivoimaista.

Käkösen mielestä nykyinen talousjärjestelmä kaipaa vastaavaa muutosta kuin siirtyminen keski-ajalta uudelle ajalle, feodaaliajasta teolliseen yhteiskuntaan.

Kapitalaismista markkinatalouteen

Sunnuntain seminaarissa puhunut Attacin aktiivi Teemu Turunen erottaisi markkinatalouden ja kapitalismin toisistaan: nyt elämme kapitalismissa, ja markkinatalouteen pitäisi pyrkiä.

- Tärkeintä on ideologian muuttaminen, kilpailun tilalle yhteistyö, Turunen tiivisti.

Kapitalismi on Turusen mukaan sitä, että säännöt on minimoitu ja voitot privatisoitu. Tuloksena on minikokoinen valtio, joka ei puutu markkinoihin. Valtion tehtäväksi jää väkivaltakoneiston ylläpitäminen, jotta koneisto voi pyöriä ongelmitta.

Markkinataloudessa taas on Turusen mukaan selvät säännöt, se on väline hyvinvoinnin edistämiseksi. Markkinatalouteen kuuluvat avoimuus, pääoman kasautumisen säätely ja monopolien välttäminen.

Keinoiksi Teemu Turunen esitti muun muassa veroparatiisien poistamista, Tobinin veroa ja ympäristöverotuksen uudistamista siten, että uusiutumattomien luonnonvarojen käyttämistä verotettaisiin raskaammin.

"Roskisdyykkaaminen kritisoi kapitalismia"

Hyvin käytännönläheistä näkökulmaa keskusteluun globaalista nälästä toivat Tasajako ry:n Katja Lehtolan kertomus maailmankauppojen toiminnasta ja Inna Ilivitzkyn kokemukset Punaisen ristin avustustyöntekijänä Länsi-Afrikan nälkäleireillä.

Vielä konkreettisempi suhde ruokaan oli David Landylla, joka kertoi sunnuntain seminaarin päätteeksi freeganismista eli ruoan dyykkaamisesta roskiksista. Kauppaketjut heittävät pois paljon ihan hyväkuntoisia elintarvikkeita, joiden päiväys on vain mennyt vanhaksi.

- Dyykkaaminen on parasta talvella, kun ruoka pysyy hyvänä pidempään, Landy kertoi käytännön vinkin pilke silmäkulmassa.

David Landyn mukaan roskisdyykkaaminen ei varsinaisesti hyökkää kulutusyhteiskuntaa vastaan. Ilman kulutusjärjestelmäähän dyykkaamistakaan ei olisi.

- Dyykkaaminen kritisoi kapitalismia viittaamalla sille kinnasta. Ei tarvitse mennä kauppaan.

David Landyn mielestä dyykkaaminen vapauttaa kapitalismista ja luo oman vaihtoehtoisen yhteisönsä. Landy kuitenkin tietää, että vaihtoehtoyhteisö on niin pieni, ettei se oikeasti ole uhka kapitalismille.

Takaisin uutisiin