Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jussi Saramo
Vantaan Tikkuraitin ja Porvoon torin vappujuhlissa 1.5.2006:

"VASEMMISTON ON OTETTAVA YHTEISKUNNALLINEN ALOITE TAKAISIN"

Hyvät toverit,

Vappuna meillä vasemmistolaisilla on paljon juhlittavaa ja muistettavaa. Suomalainen yhteiskunta on monessa mielessä maailman huippua. Siitä kiitos vasemmiston vuosikymmenten työlle ihmisarvoisen yhteiskunnan saavuttamiseksi. Vasemmisto voi syystä tuntea ylpeyttä katsoessaan menneeseen, saavutuksia jotka vielä sata vuotta sitten tuntuivat mahdottomilta, ja niiden tavoitteleminen utopistiselta.

Nykyhetki ei kuitenkaan ole mikään unelmien täyttymys. Suomalaisessa yhteiskunnassa on yhä paljon muutettavaa. Vaikka iso osa työväestä nauttii korkeasta elintasosta, elää kasvava osa työväestä köyhyydessä. Puhumattakaan työttömistä, pienituloisista eläkeläisistä ja opiskelijoista.

Kun Forssassa tehtiin vasemmistolle ohjelmaa yli sata vuotta sitten, siihen kirjattiin lähes mahdottomiltakin tuntuneita tavoitteita. Tavoitteet kuitenkin saavutettiin vasemmistopuolueiden, ammattiyhdistysliikkeen ja muun vasemmistolaisen kansalaisliikehdinnän ansiosta. Edellisen vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä, ei niin montaa vuotta sitten, Suomessa oli maailman mittakaavassa hyvin pienet tuloerot. Julkinen terveydenhoito oli maailman kärkeä, ja yhteisvastuuta kannatti jossain määrin myöskin poliittinen oikeisto. Tällaisessa Suomessa myös nuorten ihmisten oli hyvä katsoa tulevaisuuteen luottavaisina siitä, ettei yhteiskunta jätä heitä heitteille, vaikka kaikki elämässä ei sujuisikaan aivan suunnitelmien mukaan.

Nyt, hyvin nopeassa ajassa yhteiskunta on muuttunut merkittävästi. Ahneudesta on tehty jonkinlainen hyve. Ahneudesta on tehty välttämättömyys jonka avulla koko yhteiskunta paranee. Ihmisarvoa mitataan entistä enemmän lompakon paksuuden mukaan. Oikeisto on tullut kaapista ulos, vaikka he yhä puhuvat myös hyvinvointivaltiosta, ovat he luoneet sille uuden sisällön. Oikeisto ja sen omistama media puhuu entistä rohkeammin itsekkyyden ja ahneuden puolesta. On muka ihan oikein että rikkailla on paremmat terveyspalvelut. On muka oikein, että johtajien palkat nousevat kymmeniä ja satoja prosentteja, samaan aikaan kun samojen yritysten työntekijöiden palkat polkevat paikallaan. Inflaation suuruiset palkankorotukset tavallisille työntekijöille leimataan ahneudeksi. Oikeiston mukaan on oikein, että pääomatuloista maksetaan veroa vähemmän kuin työnteosta, sillä omistaminen on niin hyödyllistä yhteiskunnalle. Työn arvo taas ei ole enää yhtään mitään, kiinalaiset kyllä tekevät halvemmalla kuin me ikinä pystymme.

Nykyisen eduskunnan aikana työttömien määrä on vähentynyt. Se mikä jätetään sanomatta, on että myös tehdyn työn määrä on samaan aikaan vähentynyt. Tämä ei olisi itsessään mikään ongelma, onhan hyvä että olemassa oleva työ jaetaan isommalle porukalle. Ongelmaksi asian tekee se, että nämä uudet työpaikat ovat häpeällisen huonoja. Etenkin nuoret joutuvat tyytymään työsuhteisiin, jollaisia ei vielä kymmenen vuotta sitten Suomessa juuri tunnettu. Vuokra- ja pätkätöillä keinottelu johtaa massatyöttömyyden oloissa siihen, että monen on pakko ottaa vastaan työtä, jolla ei elä. Ihmisten on pakko alistua siihen, että töihin mennessään ei tiedä monta tuntia sitä saa tehdä. Epävarmuudessa eläminen on hyvin stressaavaa, nuorten vuokra- ja pätkätyösukupolvi voi vain haaveilla asuntolainoista, turvallisesta perheen lisäyksestä puhumattakaan. Vappupuheistakin jo melkein unohdettu työläisten riistäminen on nykypäivänä totisinta totta.

Oikeiston presidenttiehdokkaan mainoslause, ”vastakkainasettelun aika on ohi” ei olisi voinut mennä pahemmin pieleen. Nyt jos koskaan on vastakkainasettelun aika. Suomalaiset suuryritykset ovat osoittaneet, että heillä ei ole enää tippaakaan vastuuta suomalaisesta yhteiskunnasta. Kun suomalaiset suuryritykset lyhytnäköisen voitontavoittelun nimissä siirtävät työpaikkoja ulkomaille, häviävät kaikki, eivät pelkästään työläiset vaan myös pienyrittäjät jotka tarjoavat palveluita ja tuotteitaan kotimarkkinoille. Olisikin jo aika lopettaa vanhentunut vastakkainasettelu kaikkien työntekijöiden ja työnantajien välillä. Vastakkainasettelu on suurpääoman ja tavallisten ihmisten välinen.

Oikeisto puhuu pienistä kannustavista muutoksista, joilla turvataan hyvinvointivaltio. Jokaisen muutoksen jälkeen on uusi vaatimus odottamassa. Nämä muutokset ovat poikkeuksetta heikennyksiä tavallisten ihmisten asemaan. Tilanne on sama kuin sotien jälkeisessä Suomessa, mutta silloin se oli vasemmisto joka muutti yhteiskuntaa vähän kerrallaan paremmaksi. Nyt mennään takapakkia. On nähtävä, ettei nykyisessä uusliberalistisessa politiikassa ole mitään uutta, se on päinvastoin paluuta vanhaan, jo huonoksi havaittuun järjestelmään. On pelottavaa, että jopa vasemmistossa on alettu uskomaan oikeiston väitteisiin uusliberalististen uudistusten välttämättömyydestä. Pelkästään vierailemalla USA:n tai Britannian slummeissa voi todeta ettei sellainen järjestelmä toimi inhimillisesti.

Kun itse liityin mukaan poliittiseen toimintaan, haukkui oikeisto Suomen koulujärjestelmää tasapäistäväksi ja Itä-Saksan oppeja käyttäväksi. Sittemmin monet kansainväliset tutkimukset ovat todenneet Suomen järjestelmän maailman parhaaksi. Koulutus onkin meidän suurin etumme kansainvälisessä kilpailussa. Meidän ainoa kilpailuvalttimme on hyvinvointiyhteiskunta, joka on toiminut hyvin tähänkin asti. Suomi ei koskaan voi pärjätä Kiinalle siinä, kumpi tuottaa tavaraa halvemmalla. Kiinalaisten olemattomat palkat ja oikeudet ovat oikea kapitalistin unelma, kommunistiseksi itseään kutsuva diktatuuri tekee kaikkensa saadakseen investointeja. En ymmärrä, millaisella logiikalla ovat varustetut ne ihmiset, jotka syyttävät työntekijöiden liian korkeita palkkoja työpaikkojen siirtymisestä ulkomaille. Haluavatko he todella meillekin Kiinan työolot ja palkat?

Loputtoman kilpailemisen sijaan tulisi miettiä miten saadaan työpaikat pidettyä Suomessa. Meillä on Euroopan huonoimpiin kuuluva irtisanomissuoja. Kun suuryritys laskee tekevänsä entistä suuremman voiton mikäli se vähentää tuotantoa, sen kannattaa irtisanoa nimenomaan Suomesta. Seuraavan hallituksen tulisi puuttua tähän ensi töikseen, kun vielä on jotain pelastettavaa. Kotimarkkinoille tarvitaan myös kysyntää, mikäli halutaan jonkun tänne investoivan. Suomen ammattiyhdistysliikettä on syytetty ahneudesta, mutta mikäli sitä vertaa naapurimme Ruotsin liikkeeseen on meillä oltu liiankin vaatimattomia. Ruotsissa palkkoja on nostettu paljon Suomea enemmän, ja sen takia ruotsalaisilla on ollut varaa kuluttaa ja sinne on kannattanut investoida. Suomalaisetkin yritykset ovat investoineet suuria summia Ruotsiin. Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen onkin aika tarkistaa linjaansa, palkkamaltista hyötyy ainoastaan työnantaja. Yhteiskunnalle se tulee kalliiksi.

Kun puhutaan kuluttamisesta pitää myös muistaa, ettei kaikki kuluttaminen ole hyvästä. Oman sukupolveni tulevaisuudenuskoa ei rajoita ainoastaan työelämän huonontuminen, vaan myös pelko ympäristön tuhoutumisesta. Nykyisellä tahdilla tulevaisuus näyttää hyvin lohduttomalta. Kuluttamisen tuleekin suuntautua palveluiden käyttämiseen ja ympäristöystävälliseen tuotantoon. Eikä rihkama edes lisää ihmisten hyvinvointia. Hyvinvointi syntyy turvallisuuden tunteesta, ja siitä että saa kaiken tarvittavan. Ilman vaikkapa muskelivenettä pystyy mainiosti elämään, mutta ilman tulvan alle jäänyttä kotia ja viljelysmaata se on vaikeampaa.

Pitkällä aikavälillä on selvää, että kansainvälinen vero- ja muu kilpailu johtaa sekä ympäristön että ihmisten kannalta kestämättömään lopputulokseen. Ainoa mahdollisuus suitsia nykyistä kehitystä onkin vasemmiston kansainvälinen yhteistyö. Euroopan Unioni antaa meille rakenteen toimia vanhojen kansallisvaltioiden rajojen ylitse. Euroopan muuttaminen ei riitä, mutta se on välttämätön alku. Euroopan tasolla pitää pikaisesti luoda minimitasoja verotukseen ja palveluihin, jotta epäterve verokilpailu saadaan lopetettua. Ympäristönormeissa EU on ollut edelläkävijä, mutta silläkin saralla työtä tulee jatkaa. EU:n suurimpia ongelmia on uusien jäsenvaltioiden kritiikitön suhtautuminen Yhdysvaltoihin ja sen ajamaan kylmään talouspolitiikkaan. Niin kauan kun EU-maatkin kilpailevat keskenään siitä kuka myy kansalaisensa halvimmalla, ei maailmanlaajuisiin ongelmiin pystytä puuttumaan. Ammattiyhdistysliikkeen tulee vaatia ylikansallista lakko-oikeutta. Suomen poliitikkojen tulee vihdoin liittoutua muiden pohjoismaiden kanssa oman mallimme turvaamiseksi ja levittämiseksi, sen sijaan että mielistellään ja mallioppilaana hyväksytään kaikki huononnukset.

Hyvät toverit

Opintotuki on laskenut jo peräti viidenneksellä, kun sitä ei ole sidottu mihinkään indeksiin, eikä korotettu vuosiin. Opiskelijat joutuvat tekemään työtä opintojen ohella toimeen tullakseen. Tämä taas pidentää opiskeluaikoja ja lisää siten valtion kustannuksia. Opintorahaa tulee pikaisesti korottaa. Opiskelijat eivät ole ainoa köyhtyvä kansanryhmä, myös eläkeläiset köyhtyvät ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella. Etenkin pienituloisimpien eläkeläisten kohtelu on häpeällistä. Työttömät köyhtyvät myös, mutta todella huolestuttavaa on se, että myös työtätekevien köyhyys lisääntyy. Palvelualoilla lisääntyvä vuokratyö ja monilla aloilla täysin perusteettomasti käytettävät pätkätyöt eivät takaa riittävää toimeentuloa. Samaan aikaan yritykset tekevät historian suurimpia voittoja, ja rikkaat rikastuvat ennennäkemättömästi. Tällaisessa tilanteessa hallitus vielä antoi ylimääräisen joululahjan kolmellekymmenelletuhannelle rikkaimmalle suomalaiselle poistamalla varallisuusveron kokonaan. Siinä tuhottiin kevyesti ja vastuuttomasti yksi Forssan ohjelman vaatimuksista ja vasemmiston saavutuksista. Suomen rikkaimmilla ihmisillä olisi kyllä ollut varaa maksaa osansa yhteiseen hyvään.

Hyvät toverit

Politiikan suunta on muutettava. Nykyinen yhden totuuden politiikka johtaa yhteiskuntaan josta päästiin eroon jo vuosikymmeniä sitten. Eriarvoisuuden lisääminen on arvovalinta, ei luonnonlain kaltainen pakko. Vasemmiston on taas otettava yhteiskunnallinen aloite käsiinsä oikeistolta. Parempi Suomi ja parempi maailma on yhä mahdollinen, ja meidän tehtävämme on rakentaa se.

Takaisin uutisiin